Olisi minusta mielenkiintoista päästä hetkeksi jonkun toisen ihmisen pään sisälle. Olisi mielenkiintoista tietää kuinka joku toinen näkee maailman, mitä sanoja hän mistäkin tunnetilasta käyttää, miksi ajattelee niin kuin ajattelee. Olisi mielenkiintoista tietää olisiko jonkun toisen pään sisällä yllättävän samanlaista vai hämmästyttävän erilaista vai jotain siltä väliltä.
Ehkä sitä sitten ymmärtäisi paremmin.
Pelkän kommunikaation varassa liikuttaessa ei ikinä voi olla varma ymmärtääkö mitä toinen todella tarkoittaa. Ei vaikka kuinka varmistaisi, että minä ymmärsin tämän näin, tarkoititko tätä. Ei, koska sanatkin ovat eri ihmisille niin erilaisia. Kun minä ajattelen oravaa, on se todennäköisesti erilainen kuin sinun oravasi. Puhumattakaan abstraktimmista käsitteistä.
(Miksiköhän minä rakastan sanoja? Onko se yritys ymmärtää vai piiloutua?)
***
Olen ollut tällä viikolla aika reipas: vaihdatin pyörään renkaat, kävin kampaajalla, varasin ajan kuntotestiin (olisikohan ollut kolme vuotta sitten, kun se oli tee lähitulevaisuudessa -listallani), päätin missä ja milloin Poikasen synttärit järjestetään ja valitsin siskontytölle synttärilahjan (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne) ja pesin viinilasit. Kaikki tämä päivittäisten vakiovaatimusten lisäksi.
Taputan itseäni selkään.
Ai niin, avasin myös säästörahaston tulevaa vuorotteluvapaatani varten: kun Poikanen noin kymmenen vuoden kuluttua muuttaa pois kotoa, minäkin lähden jonnekin kauas pois, pidemmäksi aikaa. Näin olen päättänyt. Säästän minä pahan päivän varalle muutenkin, mutta nuo rahat on nyt korvamerkitty hyville päiville.
Taputan itseäni selkään uudemman kerran (elämässä pitää olla pitkäjänteisiä tavoitteita (muitakin kuin roskapussin vieminen ulos)).
***
Minusta ette saa sitä Amerikassa elävää kissaeläintä, mutta jos olisin aika paljon nuorempi, saattaisin pitää Poikasen partio-ohjaajaa (on se täysi-ikäinen, sillä on ajokortti) erittäin viehättävänä.
Ehkä sitä sitten ymmärtäisi paremmin.
Pelkän kommunikaation varassa liikuttaessa ei ikinä voi olla varma ymmärtääkö mitä toinen todella tarkoittaa. Ei vaikka kuinka varmistaisi, että minä ymmärsin tämän näin, tarkoititko tätä. Ei, koska sanatkin ovat eri ihmisille niin erilaisia. Kun minä ajattelen oravaa, on se todennäköisesti erilainen kuin sinun oravasi. Puhumattakaan abstraktimmista käsitteistä.
(Miksiköhän minä rakastan sanoja? Onko se yritys ymmärtää vai piiloutua?)
***
Olen ollut tällä viikolla aika reipas: vaihdatin pyörään renkaat, kävin kampaajalla, varasin ajan kuntotestiin (olisikohan ollut kolme vuotta sitten, kun se oli tee lähitulevaisuudessa -listallani), päätin missä ja milloin Poikasen synttärit järjestetään ja valitsin siskontytölle synttärilahjan (hyvin suunniteltu on puoliksi tehty jne) ja pesin viinilasit. Kaikki tämä päivittäisten vakiovaatimusten lisäksi.
Taputan itseäni selkään.
Ai niin, avasin myös säästörahaston tulevaa vuorotteluvapaatani varten: kun Poikanen noin kymmenen vuoden kuluttua muuttaa pois kotoa, minäkin lähden jonnekin kauas pois, pidemmäksi aikaa. Näin olen päättänyt. Säästän minä pahan päivän varalle muutenkin, mutta nuo rahat on nyt korvamerkitty hyville päiville.
Taputan itseäni selkään uudemman kerran (elämässä pitää olla pitkäjänteisiä tavoitteita (muitakin kuin roskapussin vieminen ulos)).
***
Minusta ette saa sitä Amerikassa elävää kissaeläintä, mutta jos olisin aika paljon nuorempi, saattaisin pitää Poikasen partio-ohjaajaa (on se täysi-ikäinen, sillä on ajokortti) erittäin viehättävänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti