perjantai 16. elokuuta 2013

Vuosipäivä (hänen silmissään olin todella kaunis)

Neljä vuotta sitten näin Sankarin viimeisen kerran (tai jos tarkkoja ollaan, neljä vuotta tulee täyteen huomisaamuna).

Jos Sankari tänään ilmestyisi ovelleni eikä olisikaan kuollut (saahan sitä kuvitella kaikenlaista, jos aikaa ja energiaa riittää), vaihtaisinko nykyisen elämäni mahdollisuuteen jatkaa siitä mihin jäimme?


Tuskin.

[Kun Sankari kuoli minä pelkäsin sitäkin, etten joskus enää olisi surullinen. Että joskus taas kaikki olisikin hyvin. Ettei enää sattuisi. Että kulkisin eteenpäin ja Sankari jäisi jonnekin sinne, menneisyyteen.]

Ihanko oikeasti minä elin sen? Ja olen nyt tässä?

[Kerran näin unta, jossa Sankari tuli tapaamaan minua. Tiesin unessakin, että hän on kuollut ja olin iloinen, että hän tuli silti. Me kävelimme jossain missä oli puita ja söimme jäätelöä. Olin iloinen.

Saisinpa vielä nähdä hänet. Minulla olisi niin paljon kerrottavaa. Vaikka varmaankin ujostelisin häntä hieman, kaikkien näiden vuosien jälkeen.]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti