sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ulkona on jo aika pimeää.

Huomenna menen takaisin töihin, eikä minua ahdista ollenkaan. Loma on ollut hyvä ja antoisa, mutta tuntuu mukavalta pujahtaa takaisin arkeen (ainoastaan aamuherätykset tuntuvat ajatuksena epämiellyttäviltä). Elämäni taitaa sopia minulle.



Minä tarvitsen (voidakseni hyvin) parisuhteessa tunnetta jatkuvuudesta ja tulevaisuudesta. Minä haluan uskoa siihen, että olen tämän ihmisen kanssa vielä huomenna, ensi vuonna, kymmenen vuoden päästä. Minä tarvitsen yhteisiä suunnitelmia. Ne hälventävät omalta osaltaan ajatusta siitä, että toinen on kanssani vain siihen saakka, että löytää jotain parempaa.

Tähän saakka emme ole suunnitelleet tulevaisuutta Toivon kanssa kovinkaan pitkälle. Pääsääntöisesti olemme puhuneet korkeintaan parin kuukauden päässä olevista asioista. Nyt Toivo toi tähän muutoksen (en tiedä tekikö hän sen tietoisesti vai tiedostamattaan).

Toivo alkoi nimittäin suunnitella ensi vuoden kesälomareissua. Yhteistä.

- Ja jos se menee hyvin [meidän reissummehan ovat pääsääntöisesti olleet varsin haastavia], voisimme seuraavana kesänä lähteä Las Vegasiin, hän totesi tänään, mietittyään ensin ensi kesää.

Minun mussukkani ajattelee olevansa kanssani vielä kahden vuoden päästäkin! (Kyllä, tiedän hyvin, että osa pareista, jotka ovat tavanneet samaan aikaan kuin me, ovat jo naimisissa ja yhteisen lapsen vanhempia, mutta me olemmekin hitaita ja vaikeita ihmisiä, jotka miettivät tarkkaan mille kannattaa alkaa ja kenen kanssa.) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti