Toivo haastoi eilen riitaa. Siedin sitä aikani, mutta raja se on minunkin kärsivällisyydelläni. Otin haasteen vastaan. Toivo oli idiootti ja minä olin vihainen.
Merkityksettömistä asioista inttäminen eteni merkityksellisiin menneisiin. Olimme vihaisia ja loukattuja molemmat. Eilen ja joskus aikaisemmin.
En tiedä mikä käänsi tuulen.
- Mä tykk... Mä rakastan sua hirveän paljon, kun sä tulet lähelle. Kun sä illalla hilaat itsesi minuun kiinni, haluat olla lähellä. Silloin mä tiedän, että sinäkin tiedät... Muulloin mä en aina tiedä..., Toivo sanoi.
[...että tämä on oikein ja että tämä on rakkautta.]
Merkityksettömistä asioista inttäminen eteni merkityksellisiin menneisiin. Olimme vihaisia ja loukattuja molemmat. Eilen ja joskus aikaisemmin.
En tiedä mikä käänsi tuulen.
- Mä tykk... Mä rakastan sua hirveän paljon, kun sä tulet lähelle. Kun sä illalla hilaat itsesi minuun kiinni, haluat olla lähellä. Silloin mä tiedän, että sinäkin tiedät... Muulloin mä en aina tiedä..., Toivo sanoi.
[...että tämä on oikein ja että tämä on rakkautta.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti