Toivoseni kävi ja lähti (reissuhomman piti kestää kaksi kuukautta. Hah! Nyt on menossa kuudes kuukausi.).
Vaikka kuinka yritän hengitellä ja olla stressaamatta, en voi mitään sille, että mieleni tekisi lähinnä juosta kiljuen ja käsiäni heilutellen taloa ympäri. Tekemistä on niin paljon, ettei tähänastinen puuhasteluni näy vielä missään.
Minä tarvitsisin Toivoa nyt enemmän kuin sen pari yötä viikossa. Minä tarvitsisin hänen tuoksuaan, ihoaan ja lämpöään. Sitä rauhaa.
Minä olen koukussa siihen rauhaan. (Jos addiktio on hyväksi keholle ja mielelle, siitä lienee turha pyrkiä pois.)
Vaikka kuinka yritän hengitellä ja olla stressaamatta, en voi mitään sille, että mieleni tekisi lähinnä juosta kiljuen ja käsiäni heilutellen taloa ympäri. Tekemistä on niin paljon, ettei tähänastinen puuhasteluni näy vielä missään.
Minä tarvitsisin Toivoa nyt enemmän kuin sen pari yötä viikossa. Minä tarvitsisin hänen tuoksuaan, ihoaan ja lämpöään. Sitä rauhaa.
Minä olen koukussa siihen rauhaan. (Jos addiktio on hyväksi keholle ja mielelle, siitä lienee turha pyrkiä pois.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti