Niin. Neljä vuotta sitten minä olin tuossa seinän takana Sankarin sylissä. Nyt istun sohvalla ja katselen puita. Minua väsyttää.
Veimme ensimmäisen pikkuautollisen tavaroita Uuteen Kotiin. Pari laatikkoa odottaa eteisessä huomista.
Hyvä tästä tulee. Vähitellen.
["Mut jos sä päätät uskaltaa, mä odotan ovella hiljaa."]
[Voi, kuinka minä olisinkaan rakastanut sitä miestä, jos olisin saanut siihen mahdollisuuden.]
Veimme ensimmäisen pikkuautollisen tavaroita Uuteen Kotiin. Pari laatikkoa odottaa eteisessä huomista.
Hyvä tästä tulee. Vähitellen.
["Mut jos sä päätät uskaltaa, mä odotan ovella hiljaa."]
[Voi, kuinka minä olisinkaan rakastanut sitä miestä, jos olisin saanut siihen mahdollisuuden.]
Tulee siitä hyvä. Asunto muuttuu kodiksi vähitellen. Seiniinkin voi nimittäin kiintyä, ja ikkunoista avautuviin maisemiin. Maisemat ovat ehkä tärkeintä.
VastaaPoistaSeiniin voi hyvinkin kiintyä. Joitakin seiniä olen rakastanutkin, ja sitten miettinyt kuinka yksipuolista se rakkaus onkaan. Seinät tuskin ovat minua rakastaneet.
VastaaPoistaJään kaipaamaan näitä seiniä, mutta minulla on vakaa usko ja luottamus uusiin seiniini ja puihin, jotka kasvavat ikkunoideni toisella puolella :)