Uudessa kodissa ei vielä tuoksu meille. Mietin tuommeko ominaistuoksumme mukanamme vai tuleeko asunnossa nyt olevasta tuoksusta meidän tuoksumme. Vai muuttuvatko molemmat, sulautuvat yhteen uudeksi tuoksuksi?
Kaikista ikkunoista näkyy enemmän tai vähemmän puita. Se on hyvä. Se on tärkeää.
- Tule, lähdetään kotiin, sanoin Poikaselle saatuani tehtyä kaiken mitä olin suunnitellut tekeväni.
- On tämäkin koti, totesi poika.
Hyvä, että hän ajattelee niin. Minulle se ei vielä ole koti (milloin muutos tapahtuu? Silloinko kun suljen viimeisen kerran tämän asunnon oven?). Tiedän kyllä, että siitä tulee koti. Ehkä jopa paras koti tähän mennessä.
***
Toivo on tämän viikonlopun toisaalla. Minun on häntä ikävä. Olen näköjään (liian?) tottunut viettämään lauantai-iltani hänen seurassaan.
***
Telkkarista näyttää tulevan Velho ja leijona. Aslan kuolee kohta.
En ole nähnyt näitä uusia Narnia-elokuvia. Lapsena näin piirretyn version telkkarista, ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Erityisesti Aslanin kuolema. Olemme puhuneet siskon kanssa myöhemminkin siitä kuinka pelottava kohta se oli (ehkä siksi, että se oli väärin: hyvisten ei kuulu kuolla, se rikkoo järjestystä ja turvallisuudentunnetta).
Kirjat luin vasta aikuisena. Kristinuskon allegorioita oli mahdotonta olla huomaamatta. Ne suorastaan ärsyttivät. (Pidän enemmän Pikku prinssistä ja Muumeista. Ja Astrid Lindgrenin kirjoista.)
Kaikista ikkunoista näkyy enemmän tai vähemmän puita. Se on hyvä. Se on tärkeää.
- Tule, lähdetään kotiin, sanoin Poikaselle saatuani tehtyä kaiken mitä olin suunnitellut tekeväni.
- On tämäkin koti, totesi poika.
Hyvä, että hän ajattelee niin. Minulle se ei vielä ole koti (milloin muutos tapahtuu? Silloinko kun suljen viimeisen kerran tämän asunnon oven?). Tiedän kyllä, että siitä tulee koti. Ehkä jopa paras koti tähän mennessä.
***
Toivo on tämän viikonlopun toisaalla. Minun on häntä ikävä. Olen näköjään (liian?) tottunut viettämään lauantai-iltani hänen seurassaan.
***
Telkkarista näyttää tulevan Velho ja leijona. Aslan kuolee kohta.
En ole nähnyt näitä uusia Narnia-elokuvia. Lapsena näin piirretyn version telkkarista, ja se teki lähtemättömän vaikutuksen. Erityisesti Aslanin kuolema. Olemme puhuneet siskon kanssa myöhemminkin siitä kuinka pelottava kohta se oli (ehkä siksi, että se oli väärin: hyvisten ei kuulu kuolla, se rikkoo järjestystä ja turvallisuudentunnetta).
Kirjat luin vasta aikuisena. Kristinuskon allegorioita oli mahdotonta olla huomaamatta. Ne suorastaan ärsyttivät. (Pidän enemmän Pikku prinssistä ja Muumeista. Ja Astrid Lindgrenin kirjoista.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti