tiistai 29. tammikuuta 2013

Tulisi yö.

Jos Toivo ei kuulu tulevaisuuteeni (toivon hänen kuuluvan), aion olla ihan yksin. Pitkän aikaa. En aio etsiä mitään enkä ketään. Aion vain olla ja antaa maailman tulla luokseni. Jos se on tullakseen.

Jos olen yksin, lähden jonnekin kauas. Etsin jostakin penkin ja istun siihen. Katselen ihmisiä ja kirjoitan pieneen vihkoon ajatuksia, joita en voi, tai halua, kertoa kenellekään. Voi olla, että aurinko paistaa ja joudun siristämään silmiäni.




Toivo on minulle sekä huoli että ilo.

Olen nyt hypännyt tähän suhteeseen pää edellä, sydän avoinna ja todellakin pelkään puolestani. Pelkään sitä kipua, jonka joudun elämään, kun Toivo jonakin päivänä sanoo, ettei halua minua. Ettei voi olla onnellinen kanssani eikä rakastaa minua.

Kyllä minä tiedän, että selviän siitäkin, mutta tunne on silti kuristava. Sisältäpäin kuristava.

Toisaalta minulla ei ole missään tässä maailmassa parempi olla kuin Toivon vieressä. Kun saan käpertyä hänen selkäänsä vasten ja kietoa käteni hänen ympärilleen, kun hän liikahtaa lähemmäs minua, silloin ja siinä minulla on rauha.

2 kommenttia:

  1. Miksi Toivo sanoisi joskus, että hän ei halua enää sinua? Pelkäät jotakin sellaista, joka on tietenkin ihan mahdollista, mutta ei kovinkaan todennäköistä.

    Mikä saa sinut pelkäämään? Onko se isompi tunne kuin ilo ja onni mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta?

    P.S. Oli pieniä kommentinjulkaisuongelmia, kun en saanutkaan kirjaintunnistetta näkyville ennen kuin lopulta löysin oikean nappulan. (Sivun päivitys ei tehonnut.)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että kommentinjulkaisuongelmat olivat ohi meneviä (sellaisia ongelmat usein ovat).

    Miksi Toivo ei haluaisikaan minua?

    Negatiiviset tunteet ovat Toivolle vaikeita. Hänen on vaikea ilmaista niitä ja yleensäkään hyväksyä niitä. Minä aiheutan Toivossa myös negatiivisia tunteita (syystä ja toisesta, sellaista elämä on) ja jos Toivo haluaa ja aikoo olla kanssani, hän joutuu kohtaamaan tunteensa ja käsittelemaan ne. Eikä se ole hänelle helppoa. Helpompi olisi olla yksin. Olisi helpompi sanoa, ettei halua minua. Minun vallassani ei ole päättää kuinka helppoa tai vaikeaa elämää Toivo haluaa elää.

    Minulle on tässä hetkessä selvää, etten anna pelon estää minua panostamasta tähän suhteeseen. Minä haluan yrittää parhaani ja katsoa mihin saakka meidän potentiaalimme riittää. Eihän se kivaa ole, jos turpaan tulee, mutta jos tulee, minä selviän siitä. Parempi yrittää kuin jäädä miettimään mitä olisi voinut olla.

    VastaaPoista