Otimme vuoden vastaan Toivon ystäväperheen luona. Paikalla oli kolmaskin pariskunta ja yksi sinkkumies. En ollut tavannut ketään heistä aikaisemmin ja minua jännitti hieman, mutta mielestäni sisääntuloni seurapiireihin onnistui ihan hyvin. Toivon ystävät olivat mukavia ja minulla oli kotoisa olo.
Kotimatkalla sanoin Toivolle, että minulle jäi tunne, ettei toisella pariskunnista mene kovin hyvin. Nainen nälvi ja vähätteli miestään koko ajan.
- Se on ollut aina sellainen, Toivo totesi. Aikaisemmin kiinnitin siihen itsekin huomiota ja taisin joskus sanoakin jotain, mutta nyt se tuntuu ihan normaalilta. Ehkä se on heidän tapansa olla, keskinäistä huumoria tai jotain.
- Ehkä niin. Mutta ei minun mielestäni missään parisuhteessa huumorin pitäisi olla toista vähättelevää. Ja mitä keskinäistä huumoria se on, jos toisesta puhutaan ikävästi silloinkin, kun hän on itse saunassa? Minusta se tuntui aika kurjalle. Huonolle kohtelulle. Jos joku asia tökkii, pitäisi siitä - ja nimenomaan siitä asiasta, joka tökkii - sanoa kumppanille suoraan, ja mielellään silloin kun ollaan kahdestaan sen sijaan, että heittelee piikkejä. Ja yleensä ottaen omaa kumppania pitäisi kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, erityisesti silloin kun ollaan muiden ihmisten seurassa.
- Niin, niinhän se on, Tuskin Jonna tajuaa miltä se kuulostaa, Toivo sanoi.
Tuossa on taas yksi hyvä syy astua toisinaan ulos itsestään ja miettiä mitä sanoo ja miten. En koskaan, ikinä, milloinkaan halua puhua omasta kumppanistani tai omalle kumppanilleni noin. Enkä halua, että minusta tai minulle puhutaan koskaan noin. Keskinäinen arvostus ja kunnioitus ovat mielestäni tärkeimpiä parisuhteen peruspalikoita. Ja sitä arvostusta ja kunnioitusta on syytä tuoda esille sanoissa ja teoissa.
("Näytät hyvälle." sanoi Toivo eilen lähtiessämme. Se tuntui hyvälle.)
Kotimatkalla sanoin Toivolle, että minulle jäi tunne, ettei toisella pariskunnista mene kovin hyvin. Nainen nälvi ja vähätteli miestään koko ajan.
- Se on ollut aina sellainen, Toivo totesi. Aikaisemmin kiinnitin siihen itsekin huomiota ja taisin joskus sanoakin jotain, mutta nyt se tuntuu ihan normaalilta. Ehkä se on heidän tapansa olla, keskinäistä huumoria tai jotain.
- Ehkä niin. Mutta ei minun mielestäni missään parisuhteessa huumorin pitäisi olla toista vähättelevää. Ja mitä keskinäistä huumoria se on, jos toisesta puhutaan ikävästi silloinkin, kun hän on itse saunassa? Minusta se tuntui aika kurjalle. Huonolle kohtelulle. Jos joku asia tökkii, pitäisi siitä - ja nimenomaan siitä asiasta, joka tökkii - sanoa kumppanille suoraan, ja mielellään silloin kun ollaan kahdestaan sen sijaan, että heittelee piikkejä. Ja yleensä ottaen omaa kumppania pitäisi kohdella kunnioittavasti ja arvostavasti, erityisesti silloin kun ollaan muiden ihmisten seurassa.
- Niin, niinhän se on, Tuskin Jonna tajuaa miltä se kuulostaa, Toivo sanoi.
Tuossa on taas yksi hyvä syy astua toisinaan ulos itsestään ja miettiä mitä sanoo ja miten. En koskaan, ikinä, milloinkaan halua puhua omasta kumppanistani tai omalle kumppanilleni noin. Enkä halua, että minusta tai minulle puhutaan koskaan noin. Keskinäinen arvostus ja kunnioitus ovat mielestäni tärkeimpiä parisuhteen peruspalikoita. Ja sitä arvostusta ja kunnioitusta on syytä tuoda esille sanoissa ja teoissa.
("Näytät hyvälle." sanoi Toivo eilen lähtiessämme. Se tuntui hyvälle.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti