Me käymme nyt painavia keskusteluja Toivon kanssa. Puhumme olleista ja menneistä. Seurauksista ja niiden syistä. Asioista, jotka eivät koskaan tapahtuneet. Sanoista, jotka sanottiin, vaikkei tarkoitettu. Epävarmuuksista ja pahasta mielestä. Siitä miltä milloinkin tuntui ja miksi.
Ei ole koko ajan helppoa eikä mukavaa.
Välillä pelkään, että Toivo vain leikkii minulla. Pakottaa minut kohtaamaan pelkoni, epävarmuuteni ja pimeät puoleni ja sanoo sitten, sopivassa tilanteessa, ettei haluakaan minua. En kai tosissani kuvitellut, että hän haluaisi olla minunlaiseni kanssa.
Haluan silti ottaa riskin. Nyt on sen aika. Tässä on mahdollisuus hyvään ja kauniiseen.
[ - Mikset lopettanut suhdettamme, jos et kerta ollut tyytyväinen? kysyi Toivo.
- Koska aloin tuntea rakkautta sinua kohtaan. Ja koska minä toivoin...
- Tuntuu hyvältä kuulla, että sinä rakastit minua. ]
[ - Kyllä minun mielestäni suhteen pitää kehittyä. Olen minä miettinyt minkälaista olisi asua yhdessä, sanoi eilen mies, joka kerran totesi, ettei ikinä halua uusperhettä.]
Ei ole koko ajan helppoa eikä mukavaa.
Välillä pelkään, että Toivo vain leikkii minulla. Pakottaa minut kohtaamaan pelkoni, epävarmuuteni ja pimeät puoleni ja sanoo sitten, sopivassa tilanteessa, ettei haluakaan minua. En kai tosissani kuvitellut, että hän haluaisi olla minunlaiseni kanssa.
Haluan silti ottaa riskin. Nyt on sen aika. Tässä on mahdollisuus hyvään ja kauniiseen.
[ - Mikset lopettanut suhdettamme, jos et kerta ollut tyytyväinen? kysyi Toivo.
- Koska aloin tuntea rakkautta sinua kohtaan. Ja koska minä toivoin...
- Tuntuu hyvältä kuulla, että sinä rakastit minua. ]
[ - Kyllä minun mielestäni suhteen pitää kehittyä. Olen minä miettinyt minkälaista olisi asua yhdessä, sanoi eilen mies, joka kerran totesi, ettei ikinä halua uusperhettä.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti