Yhdessä yössä ensi muuttuu täksi ja tämä viimeksi.

Tänä vuonna olen ollut onnellinen. Olen myös ollut pohjattoman surullinen, toivoton. Olen ollut väsynyt ja turhautunut, epäillyt itseäni ja valintojani. Olen luottanut siihen, että elämä kantaa ja että asioilla on taipumus järjestyä.

Olen hikoillut ja hymyillyt leveästi endorfiinihumalassa. Olen tanssinut keittiössä, laulanut liikennevaloissa ja hypähdellyt marketin käytävillä. Olen nauranut.

Olen nähnyt uusia maita ja kaupunkeja. Olen kävellyt kaduilla, joilla olen kulkenut ennenkin. Olen silittänyt Kivimiehen varpaita. Olen itkenyt silmäni punaisiksi aaltojen hyväillessä rantakiviä

Olen tehnyt kananmunakastiketta ensimmäisen kerran elämässäni. Olen snorklannut. Ostanut uuden pyörän ja punaisen kameran. Ja ajanut autolla ainakin kilometrin!

Olen tehnyt tyhmiä asioita. Sanonut vääriä sanoja. Kuunnellut peikkojani. 

Olen tuntenut rakkautta ja sanonut rakastavani, ihan ääneen, silmästä silmään.

Olen yrittänyt olla hyvä ihminen. Välillä ehkä siinä onnistunutkin. 

Olen ollut äiti, ystävä, sisko, täti, tytär, kollega. Olen ollut erityinen. Epätäydellisen riittävä.

Tämä on ollut epätäydellisen riittävän hyvä vuosi.

Ensi vuonna minä aion opetella ajamaan autolla (on mulla kortti). Aion tehdä tikkupullaa. Voisin vaihtaa salia ja panostaa vaihteeksi muuhunkin kuin kestävyyskuntoon. Ja yritän muistaa rasvata jalkani useammin.

Toivon, että ensi vuodesta tulee hyvä vuosi. Jopa VAU!-vuosi.

Hyvää vuodenvaihdetta. Pysy hengissä, ole turvassa, ole onnellinen.