Mies, jolla on maailmankaikkeuden kaunein hymy kävelee kohti, pysähtyy ja tarttuu minua kädestä. Suukotan häntä suulle. Silmäni hymyilevät.
[Taitaa Toivokin mielellään näyttää maailmalle, että tämäpä on minun naiseni.]
- Unohdin ottaa kengät mukaan, mulla on isän kengät jalassa, Toivo toteaa kävellessämme autolle.
- On siinä mulla mies, jättää kenkänsäkin kotiin, hymyilen.
- On mulla sentään omat housut jalassa!
Vieressämme kulkeva vanhempi nainen katsoo Toivoa ja tämän jalkoja pitkään. Näen kuinka hänen aivonsa raksuttavat: kuinka voi unohtaa kengät?
Minua naurattaa.
[Taitaa Toivokin mielellään näyttää maailmalle, että tämäpä on minun naiseni.]
- Unohdin ottaa kengät mukaan, mulla on isän kengät jalassa, Toivo toteaa kävellessämme autolle.
- On siinä mulla mies, jättää kenkänsäkin kotiin, hymyilen.
- On mulla sentään omat housut jalassa!
Vieressämme kulkeva vanhempi nainen katsoo Toivoa ja tämän jalkoja pitkään. Näen kuinka hänen aivonsa raksuttavat: kuinka voi unohtaa kengät?
Minua naurattaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti