sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Kyllä minä täällä voisin olla onnellinen.

Poikanen on kaverinsa kanssa metsässä, Toivo laittamassa moottoripyörää talviteloille, minulla oli mielestäni järjellinen syy avata läppäri, mutta en muista sitä enää.

Neljän pitkän viikon jälkeen kotius (se on sana, jos minä sanon niin) alkaa varovasti hiipiä näiden seinien sisälle. Oma huoneeni on melkein valmis - ei vielä täydellinen, mutta riittävän hyvä lepuuttamaan sieluani.

Tästä tulee vielä se koti, josta olen aina haaveillut: kaunis ja kodikas, yksityiskohtia myöten minun näköiseni.

Onni alkaa taas poreilla minussa. 

*

Huoneeni seinällä roikkuu pienenpieni vihreä Budai (happy Buddha), jonka ostin Kiinasta kymmenellä yuanilla.

Jo Kiinassa opin, että onnellisen Buddhan mahan hierominen tuo onnea (olen tieteeseen taipuvainen rationalisti, mutta jos kiviesineen massun silittely hymyilyttää, siitä ei voi olla haittaa). Vetoni Budaita kohtaan oli sen verran suurta, että minun oli saatava yksi kotiinkin.

Sittemmin luin, että Budai on tunnettu onnellisuudestaan, täyteydestään ja tyytyväisyydestään. En usko, että olisin voinut löytää parempaa hahmoa seinälleni.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti