lauantai 14. syyskuuta 2013

Aallokko

Kävin kaupassa. Pyöräilin vanhaa kotireittiä. Näin vanhan parvekkeeni. Tuntui kurjalta.

Menin leikkikentälle. Halusin keinumaan. Heitin reppuni maahan ja otin niin kovat vauhdit kuin pystyin. Irvistin samalla tavalla kuin irvistän, kun en jaksaisi potkaista enää ainuttakaan potkua, mutta potkaisen silti.

Sieluni oli niin väsynyt.

Minulla on koti-ikävä. Kotini ei enää ole entisissä seinissä, mutta ei se ole vielä täälläkään. Minulla on katto pääni päällä, mutta koditon olo. Kai tästä joskus koti tulee?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti