Panisin.

Eilen Toivo seisoi edessäni pitkästä aikaa. Hän oli harvinaisen komea. En saanut silmiäni irti hänestä.

- Sinä näytät älyttömän hyvältä, sanoin.
- Niinkö? Toivo sanoi ja hymyili.

Minun oli ikävä jokaista kohtaa sinussa, ajattelin. Mutta sitä en sanonut ääneen. Ehkä olisi pitänyt. Asioita pitäisi sanoa enemmän ääneen. Kauniilla sanoilla voi olla valtaisa merkitys  ("Katsoin ja valvoin, kun nukuit. Koko yönkö? Niin." - Minä olisin joku toinen, jos minulla ei olisi noita sanoja.).