Huomasin eilen vasta nukkumaan mennessäni saaneeni tekstiviestin: "Ajattelen kuinka ihana nainen olet minulle."
Itkin, ja se itku sulatti taas joitakin kiviä sisältäni. Uudistuin, paranin, korjauduin taas vähän.
Rakastin minä Toivoa jo viikko sitten, mutta nyt rakastan häntä vielä enemmän. Tämä tunne ei ole vuoristorata, ei polttava eikä huimaava. Tämä tunne on lämpöä ja säteilevää valoa, paljaat varpaat lämpimässä merivedessä, sileäksi hioutuneita kiviä ja oranssi gerbera. Tämä tunne on rauha.
Minä olen saanut jotain suurta.
Minä olen niin kiitollinen.
Itkin, ja se itku sulatti taas joitakin kiviä sisältäni. Uudistuin, paranin, korjauduin taas vähän.
Rakastin minä Toivoa jo viikko sitten, mutta nyt rakastan häntä vielä enemmän. Tämä tunne ei ole vuoristorata, ei polttava eikä huimaava. Tämä tunne on lämpöä ja säteilevää valoa, paljaat varpaat lämpimässä merivedessä, sileäksi hioutuneita kiviä ja oranssi gerbera. Tämä tunne on rauha.
Minä olen saanut jotain suurta.
Minä olen niin kiitollinen.
Jotakin lämmintä läikähti sydämessäni, tuli huojentunut olo, kun luin tunteistasi Toivoa kohtaan. :)
VastaaPoista