keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Ärsyttäviä Asioita

Illalla nukkumaan mennessäni en poikkeuksellisesti haaveillut mukavista asioista enkä silitellyt Toivoa (minustakin on hyväksi, että Toivo on välillä kotonaankin. Siksi en ole aivan varma siitä olisiko yhteinen koti loppujen lopuksi paras mahdollinen idea). Sen sijaan tein mielessäni listaa ärsyttävistä asioista:

  • "Kihloihin menon jälkeen alettiin miettiä, että pitäiskö joskus mennä naimisiinkin. Ja niin minä sitten päätin kosia." Kihlaus on lupaus avioliitosta! Ei kihlauksen jälkeen enää pitäisi mietiskellä mennäänkö joskus naimisiin (paitsi, jos iskeekin epävarmuus, mikä on toki ihan ymmärrettävää).
  • "Pikkuprinsessamme sai kasteessa nimen Se ja Se." Ei! Kasteessa ei saada nimeä, vaan kasteessa pikkuprinsessa Se ja Se otetaan seurakunnan jäseneksi. 
(Joo, eivät ole isoja asioita, mutta sillä tavalla periaatteellisia, että haarukka riipii sieluni lautaspinnalla, kun noin puhutaan. Tosin taustalla on isompikin kuva kuin pelkkä välimerkkien ihastelu: ihmisillä on virheellisiä käsityksiä siitä kuinka asiat menevät. Esimerkiksi kun Poikanen syntyi, minulta ihan oikeasti kysyttiin, kuinka lapsi saa nimen, jos häntä ei kasteta. Puhumattakaan vaikkapa keskusteluista homojen oikeudesta avioliittoon: kyllä siellä usein menevät esimerkiksi kirkkohäät ja avioliitto iloisesti sekaisin ihmisten argumentoinnissa. Usein turhanpäiväinen päivittely ja tuomitseminen ovat seurausta siitä, ettei ymmärretä mitä jokin asia tarkoittaa ja mitä se ei tarkoita.)

  • Ihmiset, jotka ovat niin oikeassa, etteivät edes suostu tarkistamaan tietojaan. Esimerkiksi kävelykatu on Suomen tieliikennelain mukaan tarkoitettu jalankulku- ja polkupyöräliikenteelle, vaikka vanhempi herrasmies koiransa kanssa asiasta toista mieltä olisikin. Koska työmatkani kulkee kävelykadun kautta, olen asian melko monta kertaa tarkastanut, enkä varmasti taluta pyörääni kävelykadulla vain siksi, että joku kuvittelee, ettei siinä saa ajaa. 
Aina olen vauhtini hiljentänyt niin, että pystyn huomioimaan muutkin kulkijat, enkä ole ikinä aiheuttanut vaaraa kenellekään muulle kuin itselleni (kerran kaaduin komeasti ajautuessani jäätyneeseen loskaan). En kuitenkaan vanno, ettenkö joskus vielä ajaisi sellaisen jalankulkijan päälle, joka hortoilee pyörätiellä ja pui mennessää minulle nyrkkiä. 

  • Se, etten saa sisennettyä tuota edellistä kappaletta (tätä en listannut illalla unta odotellessani).
  • Officen muutaman vuoden takaiset muutokset, missä perustoiminnotkin piilotettiin normaalin ihmisen ulottumattomiin. Oliko pakko? Oliko ihan oikeasti pakko?
  • Liikenteeseen palatakseni: kääntyvät autoilijat, jotka yrittävät liiskata suoraan etenevän pyöräilijän
  • Nykyaikaiset otsikot: "tämä juoma auttaa painonpudotuksessa!" Miksi ei voi kirjoittaa: "vihreä tee auttaa painonpudotuksessa!" Tiedänhän minä, että syynä on klikkausten kalastelu, mutta silti ärsyttää. Minä haluan informatiivisia otsikoita!
  •  Elämäntapavalittajat ja yleensäkin ihmiset, jotka eivät näe mitään hyvää missään, koskaan.
 Siinä kai ne oleellisimmat. Pidätän kuitenkin oikeuden palata asiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti