- Sinä maistut suolalta, Toivo sanoo ja suutelee kaulaani toisen kerran. Kolmannen.
Minä kietouduin miehen tuoksuun ja tunnen kuinka ääriviivani pehmenevät. En ole enää terävärajainen. Olen vähemmän minä. Vähemmän irrallinen.
Ymmärrän, että ytimeni ollessa riittävän vahva, voin haalistua ääriviivoiltani ilman, että se uhkaa olemassaoloani. Voin sulautua Toivoon. Maailmankaikkeuteen.
*
Luin veljeni kirjoittaman novellin. Se on kaunis.
Laittaisin linkin mielelläni tännekin, mutta tämä blogi olisi erilainen, jos sitä kirjoittaisin minä eikä Rara. Yhden käden sormet riittävät laskemaan ihmiset, jotka tietävät molemmat nimeni. Se riittäköön.
(Ehkä minäkin, joskus, kirjoitan jotain kaunista omalla nimelläni.)
Minä kietouduin miehen tuoksuun ja tunnen kuinka ääriviivani pehmenevät. En ole enää terävärajainen. Olen vähemmän minä. Vähemmän irrallinen.
Ymmärrän, että ytimeni ollessa riittävän vahva, voin haalistua ääriviivoiltani ilman, että se uhkaa olemassaoloani. Voin sulautua Toivoon. Maailmankaikkeuteen.
*
Luin veljeni kirjoittaman novellin. Se on kaunis.
Laittaisin linkin mielelläni tännekin, mutta tämä blogi olisi erilainen, jos sitä kirjoittaisin minä eikä Rara. Yhden käden sormet riittävät laskemaan ihmiset, jotka tietävät molemmat nimeni. Se riittäköön.
(Ehkä minäkin, joskus, kirjoitan jotain kaunista omalla nimelläni.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti