Palelin tässä iltana eräänä ulkona useamman tunnin. Ihan vain siksi,
että olen äiti. (Tai siksi, etten ole niin fiksu, että ymmärtäisin
laittaa tarpeeksi vaatetta päälle.)
Kotona - vähitellen taas lämmetessäni - mietin kuinka suuri rikkaus äitiys minulle on: minusta on ihanaa oppia uutta tästä maailmasta tuon pienen (ei hän kuulemma ole enää pieni) pojan kautta. Ei minua lähtökohtaisesti kiinnosta sen enempää Lego-elokuvat, Minecraft kuin jääkiekkokaan, mutta mielestäni on avartavaa oppia myös sellaisista asioista, jotka eivät kuulu ensisijaisiin mielenkiinnon kohteisiini.
Samaa logiikkaa noudatan myös parisuhteessa: en odota, että kumppanini olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En tarvitse harrastuskaveria. Opin maailmasta paljon enemmän, kun toinen kertoo minulle asioista, joihin en koskaan omaehtoisesti tutustuisi.
***
Poikanen istahti syliini tässä iltana eräänä.
- Äiti, mä huomaan, että sua harmittaa jokin. Mikä sua harmittaa? hän kysyi hellästi ja silitti hiuksiani.
Minusta tuntuu, etten ole kasvattajana täysin epäonnistunut.
***
- En minä halua haluta mitään, kivahti Toivo tässä kerran.
Tuo lause kertoo Toivosta paljon. Ehkä kaiken oleellisen.
***
Aamulla (en eräänä aamuna, vaan tänä aamuna) katselin Toivoa. Nenäni hipoi hänen nenäänsä. Niin läheltä ei näe kokonaisuutta.
Toivo raotti silmiään ja huomasi minun katselevan itseään. Hän hymyili ja suukotti minua.
Minusta se tuntui rakkaudelta.
Kotona - vähitellen taas lämmetessäni - mietin kuinka suuri rikkaus äitiys minulle on: minusta on ihanaa oppia uutta tästä maailmasta tuon pienen (ei hän kuulemma ole enää pieni) pojan kautta. Ei minua lähtökohtaisesti kiinnosta sen enempää Lego-elokuvat, Minecraft kuin jääkiekkokaan, mutta mielestäni on avartavaa oppia myös sellaisista asioista, jotka eivät kuulu ensisijaisiin mielenkiinnon kohteisiini.
Samaa logiikkaa noudatan myös parisuhteessa: en odota, että kumppanini olisi kiinnostunut samoista asioista kuin minä. En tarvitse harrastuskaveria. Opin maailmasta paljon enemmän, kun toinen kertoo minulle asioista, joihin en koskaan omaehtoisesti tutustuisi.
***
Poikanen istahti syliini tässä iltana eräänä.
- Äiti, mä huomaan, että sua harmittaa jokin. Mikä sua harmittaa? hän kysyi hellästi ja silitti hiuksiani.
Minusta tuntuu, etten ole kasvattajana täysin epäonnistunut.
***
- En minä halua haluta mitään, kivahti Toivo tässä kerran.
Tuo lause kertoo Toivosta paljon. Ehkä kaiken oleellisen.
***
Aamulla (en eräänä aamuna, vaan tänä aamuna) katselin Toivoa. Nenäni hipoi hänen nenäänsä. Niin läheltä ei näe kokonaisuutta.
Toivo raotti silmiään ja huomasi minun katselevan itseään. Hän hymyili ja suukotti minua.
Minusta se tuntui rakkaudelta.
"Mitä sinä odotat elämältä" -tyylinen kysymys ei ole niitä, joita kannattaa kysyä mieheltä. Mies kun ei vietä päiviään mietiskellen, että mitä hän odottaa elämältä. Mies toimii pikemmin kuin mietiskelee. Ja jos hänellä on sellainen onni, että hänellä on rinnallaan nainen, joka ymmärtää miehistä ajatusmaailmaa, hän on niin onnellinen, että hänen ei tarvitse odottaa mitään muuta. Lopun hän tekee itse.
VastaaPoistaEn usko yleistyksiin. Tunnen mietiskeleviä miehiä ja tunnen myös miehiä, joilla on ajatuksia siitä mitä he elämältään toivovat ja haluavat. Olisi mielestäni miehiä aliarvioivaa ajatella, että miehet vain menevät virran mukana, eivätkä tavoittele tai toivo mitään. Varmasti sellaisiakin miehiä on, ja naisia myös, mutta uskon, että useimmilla ihmisillä on toiveita ja odotuksia.
VastaaPoista(Enkä usko, että yksistään puoliso - oli hän kuinka ihmeellinen ja ymmärtävä tahansa - riittää kenellekään elämän ainoaksi onnellistuttavaksi sisällöksi.)
Tarkennus: Toivo ei taida olla mies, joka haluaa vastailla kysymyksiin, että mitä hän odottaa elämältä. Siitä tuskastuminen. Ymmärrän sen hyvin, koska usein naisten esittämät maailmoja syleilevät kysymykset saattavat saada miehen tuntemaan olonsa nurkkaan ajetuksi. Moni mies ei osaa - tai halua - kertoa sisimpiä ajatuksiaan niin hövelisti kuin moni nainen. Ainakaan silloin, kun aloite keskusteluun ei lähde itseltä vaan toiselta osapuolelta.
VastaaPoistaJuu, kyllä minä tiedän, ettei Toivo ole innokas vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. En silti halua jättää suhdetta tasolle, jolla toisesta ei tiedä oikeastaan mitään. Jos suhteessa ei halua kertoa toiselle, mitä elämältään haluaa, ei suhteella mitä todennäköisemmin ole tulevaisuutta.
VastaaPoistaHaluttomuus haluta mitään ei Toivon kohdalla kuitenkaan (valitettavasti) ole vain haluttomuutta keskustella, vaan hän todellakin pelkää pettymyksiä niin vahvasti, ettei halua edes haluta.