Vihreä päivä.

Riitelimme aamulla Toivon kanssa pitkästä aikaa. Aihe oli mielestäni aika tyhmä, mutta samalla perustavanlaatuinen (eikä Toivo ymmärtänyt olevansa väärässä, vaikka kuinka väänsin rautalankaa).

Kun Toivo lähti kotiin mietin jo, että onko tässä suhteessa mitään järkeä, jos minä olen tällainen ja Toivo on tuollainen. Jos Toivo ajattelee, että olen itsekäs eläessäni sellaista elämää, josta nautin (eli esimerkiksi: käytän rahani matkustamiseen enkä yksityisautoiluun).

Soitin Toivolle.

- Ovatko meidän arvomme liian erilaiset? kysyin.
- Ovathan ne aika erilaiset. Sinä olet humanistihihhuli ja minä olen insinööri, enkä minä ihan kaikessa ymmärrä sinua tai ole kanssasi samaa mieltä. Mutta kyllä minä sinua ihmisenä arvostan. Sinä olet tolkku ja mukava. 

Voisi olla mukavaa, jos toinen ajattelisi samoin kuin minä, mutta ehkäpä se riittää, että toista voi arvostaa, vaikka ei ihan kaikissa asioissa samaa mieltä olisikaan.

Jatkamme harjoituksia.

*

Päivä on riidasta huolimatta ollut hyvä. (Tai ehkä riitakin oli hyvä asia: tuntuu turvalliselta, kun voi olla eri mieltä ja sitten todeta, että tällaisia me olemme ja se on ihan OK.)

Poikanen tuli harrastuksestaan kotiin mitalin kanssa ja oli hyvin ylpeä itsestään (vaikka ei pokaalia saanutkaan). Minäkin olin.

Pyöräilimme kesäsäässä kaupungille ja söimme rannalla jäätelöt (eilinen kanelikeksijäätelö oli mielestäni parempaa kuin lakritsijäätelö tänään).

Vihreys tuntuu ihanalta. Parveke pitäisi siivota.

*

Elämä on ollut viime aikoina enimmäkseen arkista. Sellaista perushyvää elämää.