Ehkä se on ovulaatio, joka rakastaa Toivoa. Ehkä tässä on kyse miehen tuoksusta ja geneettisestä yhteensopivuudesta, eikä mistään sen suuremmasta (tai pienemmästä).
Onko olemassa jotain suurempaa?
*
Kävin ystävän kanssa lounaalla. Tai onhan hänellä nimikin; kävin Kaiman kanssa lounaalla.
Hän oli tavannut mukavan naisen. Oli ihastunut. Toiveikas ja iloinen.
Hyvä niin. Vaikka Kaima periaatteessa olisi minulle sopiva mies, ei hän sitten kuitenkaan ole (ehkä kyse on miehen tuoksusta ja geneettisestä yhteensopivuudesta, eikä mistään sen suuremmasta), eikä meistä tulisi paria, vaikka en Toivon kanssa olisikaan.
Kaima kysyi olemmeko puhuneet Toivon kanssa suhteemme suurista linjoista, yhteenmuutosta ja sen sellaisesta (hänen naisystävänsä oli tehnyt heti selväksi, että haluaa asua maalla omakotitalossa). En oikein tiennyt mitä vastaisin: olemmehan me puhuneet kaikenlaista, mutta emme silti ole saaneet kiinni suuresta linjasta. En minä tiedä mihin olemme menossa (et voi eksyä, jos et tiedä mihin olet menossa). Pitäisikö tietää?
Pitäisikö kaiken olla jo selvää, kun tapaamisestamme kuitenkin on jo kolme vuotta? Tarvitseeko kaiken vielä olla selvää?
(Selvää on se, että minusta on mukava nukahtaa Toivon viereen ja herätä siitä.)
*
Minusta on ihanaa olla minä.
Siihen ei liity kysymysmerkkejä eikä mitään analysoitavaa. (Se on selveintä, mitä on.)
Onko olemassa jotain suurempaa?
*
Kävin ystävän kanssa lounaalla. Tai onhan hänellä nimikin; kävin Kaiman kanssa lounaalla.
Hän oli tavannut mukavan naisen. Oli ihastunut. Toiveikas ja iloinen.
Hyvä niin. Vaikka Kaima periaatteessa olisi minulle sopiva mies, ei hän sitten kuitenkaan ole (ehkä kyse on miehen tuoksusta ja geneettisestä yhteensopivuudesta, eikä mistään sen suuremmasta), eikä meistä tulisi paria, vaikka en Toivon kanssa olisikaan.
Kaima kysyi olemmeko puhuneet Toivon kanssa suhteemme suurista linjoista, yhteenmuutosta ja sen sellaisesta (hänen naisystävänsä oli tehnyt heti selväksi, että haluaa asua maalla omakotitalossa). En oikein tiennyt mitä vastaisin: olemmehan me puhuneet kaikenlaista, mutta emme silti ole saaneet kiinni suuresta linjasta. En minä tiedä mihin olemme menossa (et voi eksyä, jos et tiedä mihin olet menossa). Pitäisikö tietää?
Pitäisikö kaiken olla jo selvää, kun tapaamisestamme kuitenkin on jo kolme vuotta? Tarvitseeko kaiken vielä olla selvää?
(Selvää on se, että minusta on mukava nukahtaa Toivon viereen ja herätä siitä.)
*
Minusta on ihanaa olla minä.
Siihen ei liity kysymysmerkkejä eikä mitään analysoitavaa. (Se on selveintä, mitä on.)
Kyllä minusta kolmessa vuodessa luulisi olevan jo selvää, että haluaako olla toisen ihmisen kanssa vai ei. Taidat olla nainen, joka saa kicksejä siitä, että tekee asioista vaikeita? Tuuliviiri? Lievästi draamahakuinen?
VastaaPoistaToivo ei aina tiedä mitä haluaa. Se satuttaa minua ja saa minut miettimään olenko hölmö ollessani tässä, vaikka jossain voisi olla mies, joka uskaltaisi ja osaisi sitoutua yhteiseen tulevaisuuteen. Minä haluaisin olla Toivon kanssa ja toivon, että hän kolmen vuoden jälkeen jo tietäisi mitä oikeastaan haluaa, jotta voisin joko olla hyvillä mielin hänen kanssaan tai jatkaa matkaani jonnekin toisaalle. Minä olen pohjimmiltani hyvin turvallisuushakuinen ihminen. Kaipaan turvallisuutta ja ennustettavuutta myös parisuhteeseen.
VastaaPoistaTai oikeastaan kyse ei ole siitä, ettei Toivo tiedä mitä haluaa, vaan siitä, ettei Toivo halua haluta mitään, jotta ei vahingossakaan joutuisi pettymään.
Tekstistäsi sai sen käsityksen, että se olet sinä, joka epäröi.
VastaaPoista