Olen väsynyt. Osin se johtunee matalapaineesta, osin hormoneista, osin siitä, että on lopultakin loma, eikä tarvitsekaan tehdä mitään ja lopuilta osin siitä, että olen tehnyt suuria päätöksiä ihan yksin (kuinka vaikea voi pankinkin valinta olla, jösses).
Tällaisina aikoina kaipaisin toista ihmistä jakamaan päätökset kanssani. Olen toki keskustellut vaihtoehdoista ja valinnoista Toivon, parhaan ystäväni ja vanhempieni kanssa, mutta koska he eivät ole asianomaisia, he voivat vain ottaa kantaa, eivät osallistua päätöksentekoon. Päätökset minun on tehtävä yksin. Kyllä minä siihen pystyn, mutta ottaa se voimille.
[Suorittava työ voi olla raskasta, mutta suunnitteleminen on raskaampaa ja päätöksenteko vielä raskaampaa, jos kaikki tehdään yhtä tosissaan ja tuloksesta vastuu kantaen. Sitä mieltä minä olen.]
Sää on (onneksi?) suosinut omiin oloihin, tai muihin maailmoihin, vetäytymistä.
Olen käyttänyt tilaisuuden hyväkseni ja vetäytynyt Anna Kareninaan (yleissivistyksessäni on vielä useita venäläisten klassikoiden mentäviä aukkoja). Luulenpa, että kirja on liki tuhannesta sivustaan huolimatta nopeasti luettu.
Valitettavasti minun ei tarvitse odottaa viimeisiä sivuja tietääkseni mitä on odotettavissa, sillä jo esipuheen ensimmäisellä sivulla kerrottiin kuinka Annalle käy (esipuheen lukeminen loppuikin sitten siihen). Se ei mielestäni ollut reilua: vaikka kyseessä kuinka olisi klassikko, on ihmisiä, jotka lukevat kirjan ensimmäisen kerran, eivät tunne tarinaa, eivätkä myöskään halua tietää loppuratkaisua etukäteen. Itse yritän aina pysyä etäällä takakansista, referaateista ja elokuvaversioista, jos minulla on aikomuksena lukea kirja. Jatkossa yritän muistaa pysyä kaukana myös esipuheista.
Tällaisina aikoina kaipaisin toista ihmistä jakamaan päätökset kanssani. Olen toki keskustellut vaihtoehdoista ja valinnoista Toivon, parhaan ystäväni ja vanhempieni kanssa, mutta koska he eivät ole asianomaisia, he voivat vain ottaa kantaa, eivät osallistua päätöksentekoon. Päätökset minun on tehtävä yksin. Kyllä minä siihen pystyn, mutta ottaa se voimille.
[Suorittava työ voi olla raskasta, mutta suunnitteleminen on raskaampaa ja päätöksenteko vielä raskaampaa, jos kaikki tehdään yhtä tosissaan ja tuloksesta vastuu kantaen. Sitä mieltä minä olen.]
Sää on (onneksi?) suosinut omiin oloihin, tai muihin maailmoihin, vetäytymistä.
Olen käyttänyt tilaisuuden hyväkseni ja vetäytynyt Anna Kareninaan (yleissivistyksessäni on vielä useita venäläisten klassikoiden mentäviä aukkoja). Luulenpa, että kirja on liki tuhannesta sivustaan huolimatta nopeasti luettu.
Valitettavasti minun ei tarvitse odottaa viimeisiä sivuja tietääkseni mitä on odotettavissa, sillä jo esipuheen ensimmäisellä sivulla kerrottiin kuinka Annalle käy (esipuheen lukeminen loppuikin sitten siihen). Se ei mielestäni ollut reilua: vaikka kyseessä kuinka olisi klassikko, on ihmisiä, jotka lukevat kirjan ensimmäisen kerran, eivät tunne tarinaa, eivätkä myöskään halua tietää loppuratkaisua etukäteen. Itse yritän aina pysyä etäällä takakansista, referaateista ja elokuvaversioista, jos minulla on aikomuksena lukea kirja. Jatkossa yritän muistaa pysyä kaukana myös esipuheista.
Olen samaa mieltä päätöksenteon raskaudesta ja esipuheista.
VastaaPoistaOnnea uutukaiselle kodillesi ja uudelle asuntolainalle. Olkoon pankkiasiakkuutesi mahdollisimman hyvä ja ongelmaton.
On myös ihan eri asia, jos haluaa itse tahallaan spoilata lukemiselämyksensä kurkkimalla kirjan loppusivuja (niin kuin minä teen aika usein) kuin tulla huijatuksi esipuheessa. Minulla on yhä Anna Kareninan mentävä aukko yleissivistyksessä. Kirja odottaa kirjahyllyssäni, mutta tuskin saan tartuttua siihen. Minusta on niin epäreilua tämä päähenkilön kohtalo. Vatsaani vääntää ajatuskin, kuinka naiset aikoinaan olivat miesten omaisuutta ja heittopusseja silloinkin, kun he pyrkivät itsenäiseen onneen. - Hmm. Ehkä tarinasta pitäisi tehdä nykyaikaistettu versio.
Kiitos :)
VastaaPoistaOnneksi Anna Kareninassa on kuitenkin monta sivuhenkilöä, joiden kohtaloa en vielä tiedä eli lukuiloa ei ole kokonaan pilattu spoilaamisella. Kirja kuitenkin on mielenkiintoinen ja etenee sujuvasti: tekee mieli lukea lisää ja vielä vähän (kuinka pidänkään siitä tunteesta).
Olisi kamalaa olla omaisuutta - vaikka niinhän osa naisista on vielä tänäkin päivänä (minkä vuoksi mikrolainaan Kivassa pääasiassa naisyrittäjille ja asetan hyväntekeväisyydessä tyttöjen kouluttamisen varsin korkealle. Kivaa voi muuten kokeilla ilmaiseksi, ilman omaa pääomaa:
http://www.kiva.org/invitedby/kivastaff?utm_campaign=permurl-share-invite-free-trial-promo&utm_medium=referral&utm_content=kivastaff&utm_source=direct
toimineeko tuo linkki...). Avioeron mahdollisuus on kyllä jo valtavan iso asia. Omaakin elämääni ja huonoja valintojani ajatellen.,