Emme lähteneet juhannukseksi minnekään. Tuntuu hyvältä olla välillä kotona.
Seitsemäntoista yksin nukutun yön jälkeen olen saanut nukkua kaksi yötä Toivon vieressä. Se on maailman paras paikka, minulle. Osaisinpa kertoa sen Toivolle niin että hän uskoisi. Uskon, että hän tietää jo, mutta on eri asia tietää ja uskoa (on oikeasti mahdollista tietää ja silti olla uskomatta).
Torstaina Toivon kainalossa ajattelin, että jos tämä mies ei rakasta minua, ei minua rakasta kukaan koskaan (enkä tarkoittanut sillä sitä, että jos en saa rakkautta tältä mieheltä, en saa sitä koskaan keneltäkään, vaan että jos tämä ei ole rakkautta, ei mikään ole). En silti ole varma rakastaako Toivo minua, omasta mielestään (eri ihmiset ajattelevat ja tuntevat eri tavalla, eivätkä kaikki ihmiset aina myönnä tai hyväksy ajatuksiaan tai tunteitaan).
*
Kirjoitin ranskalaiselle poikaselle, etten ole tavattavissa. Kultakutri ihmetteli, miksemme voisi tavata ihan kavereina. Siksi, koska minä osaan erottaa toisistaan ne ihmiset, joiden kanssa ollaan kavereita ja ne ihmiset, joiden kanssa ei olla, enkä minä halua väittää kaverikseni sellaista ihmistä, jonka kanssa en oikeasti kaveri ole. Jos väittäisin, kuinka silloin voisi uskoa, että kaverini ovat kavereita, eivätkä jotain muuta?
Toki uskon itseeni sen verran, että vaikka ranskalaisen tapaisinkin, en silti hyppäisi välittömästi sänkyyn hänen kanssaan (vaikka vetoa tuntisinkin). En silti näe mitään pointtia puhaltaa hiiliin päästäkseni leikkimään tulella.
En halua. Eikä minun tarvitse. Minä rakastan Toivoa ja haluan olla sellainen nainen, johon hän voi luottaa ja joka ei aiheuta hänelle pettymystä.
Seitsemäntoista yksin nukutun yön jälkeen olen saanut nukkua kaksi yötä Toivon vieressä. Se on maailman paras paikka, minulle. Osaisinpa kertoa sen Toivolle niin että hän uskoisi. Uskon, että hän tietää jo, mutta on eri asia tietää ja uskoa (on oikeasti mahdollista tietää ja silti olla uskomatta).
Torstaina Toivon kainalossa ajattelin, että jos tämä mies ei rakasta minua, ei minua rakasta kukaan koskaan (enkä tarkoittanut sillä sitä, että jos en saa rakkautta tältä mieheltä, en saa sitä koskaan keneltäkään, vaan että jos tämä ei ole rakkautta, ei mikään ole). En silti ole varma rakastaako Toivo minua, omasta mielestään (eri ihmiset ajattelevat ja tuntevat eri tavalla, eivätkä kaikki ihmiset aina myönnä tai hyväksy ajatuksiaan tai tunteitaan).
*
Kirjoitin ranskalaiselle poikaselle, etten ole tavattavissa. Kultakutri ihmetteli, miksemme voisi tavata ihan kavereina. Siksi, koska minä osaan erottaa toisistaan ne ihmiset, joiden kanssa ollaan kavereita ja ne ihmiset, joiden kanssa ei olla, enkä minä halua väittää kaverikseni sellaista ihmistä, jonka kanssa en oikeasti kaveri ole. Jos väittäisin, kuinka silloin voisi uskoa, että kaverini ovat kavereita, eivätkä jotain muuta?
Toki uskon itseeni sen verran, että vaikka ranskalaisen tapaisinkin, en silti hyppäisi välittömästi sänkyyn hänen kanssaan (vaikka vetoa tuntisinkin). En silti näe mitään pointtia puhaltaa hiiliin päästäkseni leikkimään tulella.
En halua. Eikä minun tarvitse. Minä rakastan Toivoa ja haluan olla sellainen nainen, johon hän voi luottaa ja joka ei aiheuta hänelle pettymystä.
Vuosia luin blogiasi päivittäin, nauttien tavastasi kirjoittaa ja surren menetystäsi. Blogia Kolmas kirjoittaessasi elämä vei mukanaan niin, että jäit unholaan. Nyt kiitos parhaan ystäväni herra Googlen avustuksella löysin sinut uudelleen ja luin kerta istumalla kaikki kirjoitukset. Harmillisesti tarinaan jää katko, mikä Toivo, mistä elämääsi on löytynyt Toivoa, joten jos pientä muistelupostausta saan toivoa.
VastaaPoistaKiitos kommentista :)
VastaaPoistaKolmannen ja tämän blogin välissä oli yksi blogi, joka ei enää ole luettavissa.
Toivo tuli elämääni Kolmannen loppupuolella, pari vuotta sitten. Hän ei ole sellainen mies, josta olisin osannut unelmoida, mutta hän on sellainen mies, jossa on jotain perustavalla tavalla hyvin ja oikein.
Helposti ja yksinkertaisesti ei tämäkään suhde alkanut (minä en vain yksinkertaisesti osaa ja Toivolla on omat tunnelukkonsa) ja vaikka ajattelin koko ajan, että tämä on paras suhde, jossa olen koskaan ollut, erosimme viime syksynä pariksi kuukaudeksi. Väärikäsitysten setvimisen ja solmujen aukomisen jälkeen palasimme yhteen, mikä mielestäni oli hyvä ja oikea päätös. Tunnevammoissa ja -lukoissa riittää meilä molemmilla vielä tekemistä, mutta uskon, että olemme hyväksi toisillemme.
Tässä on nyt hyvä olla.