maanantai 3. kesäkuuta 2013

Taivas valkenee.

Minusta tuntuu, että tiedän mitä minun pitää (tai mitä haluan) tässä elämässä tehdä. Minä haluan ilahduttaa ja havahduttaa (havahduttaa huomaamaan, että onni on siinä missä sinäkin).

Jos siinä onnistun - edes pienimuotoisessa ilahduttamisessa ja havahduttamisessa - ei elämäni mene hukkaan. Silloin teen maailmasta vähän paremman paikan. Se riittää minulle.

***
- Sinun kanssasi minä haluan olla, sanoi Toivo perjantaina.

Minä uskoin häntä. Tiesin, etteivät nuo sanat olleet sammakkoa nähneetkään.

(Tänään Toivo oli epäempaattinen, enkä minä erityisemmin pidä hänestä juuri tällä sekunnilla. Mutta rakastan silti. ~ Tällainen rakkaus, joka kasvaa pienin askelin sitä myöten suuremmaksi, mitä paremmin tunnen, osaan lukea ja luottaa, sopii minulle paljon paremmin kuin sellainen rakkaus (?) joka polttaa, riipii ja sekoittaa sekä pään että vatsan.)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti