Tänään lähdemme Englannista. Tiedän palaavani tänne (aina uudestaan). Tiedän myös, että minun on parempi asua Suomessa.
Mutta on olemassa paikkoja, puistoja, taloja (aikoja ja ihmisiä), jotka tuntuvat oikeilta. Oikeammilta. Ja vaikka olenkin täällä vieras, osa minusta kuuluu tänne. (Ehkä kaukokaipuuta sairastavat ne, joiden sielu on palasina pitkin maailmaa.)
En usko, että lapset tarvitsevat kalliita huvituksia ja laatuaikaa ollakseen onnellisia. Silti minulle on tärkeää, että voin tuoda poikani tänne. Että saan pitää omaa lastani kädestä kiinni, kun kävelemme tiedemuseosta takaisin metroasemalle, kun katusoittaja laulaa tunnelissa niin, että kyyneleet kohoavat silmiini (koska tämä on kauniskin maailma).
Mutta on olemassa paikkoja, puistoja, taloja (aikoja ja ihmisiä), jotka tuntuvat oikeilta. Oikeammilta. Ja vaikka olenkin täällä vieras, osa minusta kuuluu tänne. (Ehkä kaukokaipuuta sairastavat ne, joiden sielu on palasina pitkin maailmaa.)
En usko, että lapset tarvitsevat kalliita huvituksia ja laatuaikaa ollakseen onnellisia. Silti minulle on tärkeää, että voin tuoda poikani tänne. Että saan pitää omaa lastani kädestä kiinni, kun kävelemme tiedemuseosta takaisin metroasemalle, kun katusoittaja laulaa tunnelissa niin, että kyyneleet kohoavat silmiini (koska tämä on kauniskin maailma).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti