Lentokentällä tuijotin lompakkoani: pankkikortin paikka oli tyhjä. Muut lokerot? Ei niissäkään. Käsilaukku? Ei. Ei helvetti.
Soitin hotelliin. Onko teillä korttini? On.
En suostunut ottamaan koko syytä omille niskoilleni, sillä kyllä myyjän on annettava kortti takaisin asiakkaalle pyytämättä, mutta en silti saanut korttia lentokentälle. Lupasivat lähettää sen postissa. Jospa se sieltä tulee (siirsin rahat pois tililtä ja laitoin maksurajan nollaan).
Seuraavalla kentällä juoksimme lentokenttävirkailijan perässä koneeseen ja sitä seuraavalla totesimme, että olimme laukkuja nopeampia. Hihittelin matkan tämän reissun viimeiseen hotelliin (kun en stressata tai kiukutellakaan jaksanut).
Hotellista saimme hammasharjat. Onneksi ehdin aamulla käydä ostamassa vaihtovaatetta ja muuta tarpeellista ennen kokousta (loman ensimmäinen osa loppui tähän). Onneksi minulla on toinen kortti ja löysin jopa siihen sopivan tunnusluvun.
***
Eräs ranskalainen poikanen (se ranskalainen poikanen, määräinen artikkeli) olisi tulossa ensi viikolla Suomeen. Kysyi olenko tavattavissa.
Luulen, etten ole.
Olisin suudellut häntä silloin, kerran, mutta ajat ovat muuttuneet. Enkä edes minä halua aina pelata uhkapelejä.
***
- Ymmmärrätkö sinä? kysyin Toivolta puhelimessa.
- Tilasin Tuulilasin, sanoi Toivo vaihtaen keskustelun suuntaa noin 90 asteella.
- Oletko huomannut, että sinulla on tapana vaihtaa aihetta, kun minä puhun Vakavista Asioista?
- Se on helpompaa...
- On varmaan, joo, mutta ei se poista tarvetta puhua.
Minä selitin uudestaan.
- Olisi jo mukava kölliä sun vieressä, Toivo sanoi lämpöä äänessään.
Tiesin hänen ymmärtäneen. Huokasin helpotuksesta, koska kaikki oli taas hyvin ja luovutin miehen Tuulilasille.
(Kun olen kauemmin poissa, Toivo märehtii Vakavia Asioita ja ilmaisee pahan mielensä kiertotietä. Onneksi osaan jo lukea häntä kohtuullisen hyvin.Onneksi minua on miltei mahdotonta provosoida.)
***
Nyt lähden katselemaan kauniita unia.
Soitin hotelliin. Onko teillä korttini? On.
En suostunut ottamaan koko syytä omille niskoilleni, sillä kyllä myyjän on annettava kortti takaisin asiakkaalle pyytämättä, mutta en silti saanut korttia lentokentälle. Lupasivat lähettää sen postissa. Jospa se sieltä tulee (siirsin rahat pois tililtä ja laitoin maksurajan nollaan).
Seuraavalla kentällä juoksimme lentokenttävirkailijan perässä koneeseen ja sitä seuraavalla totesimme, että olimme laukkuja nopeampia. Hihittelin matkan tämän reissun viimeiseen hotelliin (kun en stressata tai kiukutellakaan jaksanut).
Hotellista saimme hammasharjat. Onneksi ehdin aamulla käydä ostamassa vaihtovaatetta ja muuta tarpeellista ennen kokousta (loman ensimmäinen osa loppui tähän). Onneksi minulla on toinen kortti ja löysin jopa siihen sopivan tunnusluvun.
***
Eräs ranskalainen poikanen (se ranskalainen poikanen, määräinen artikkeli) olisi tulossa ensi viikolla Suomeen. Kysyi olenko tavattavissa.
Luulen, etten ole.
Olisin suudellut häntä silloin, kerran, mutta ajat ovat muuttuneet. Enkä edes minä halua aina pelata uhkapelejä.
***
- Ymmmärrätkö sinä? kysyin Toivolta puhelimessa.
- Tilasin Tuulilasin, sanoi Toivo vaihtaen keskustelun suuntaa noin 90 asteella.
- Oletko huomannut, että sinulla on tapana vaihtaa aihetta, kun minä puhun Vakavista Asioista?
- Se on helpompaa...
- On varmaan, joo, mutta ei se poista tarvetta puhua.
Minä selitin uudestaan.
- Olisi jo mukava kölliä sun vieressä, Toivo sanoi lämpöä äänessään.
Tiesin hänen ymmärtäneen. Huokasin helpotuksesta, koska kaikki oli taas hyvin ja luovutin miehen Tuulilasille.
(Kun olen kauemmin poissa, Toivo märehtii Vakavia Asioita ja ilmaisee pahan mielensä kiertotietä. Onneksi osaan jo lukea häntä kohtuullisen hyvin.Onneksi minua on miltei mahdotonta provosoida.)
***
Nyt lähden katselemaan kauniita unia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti