maanantai 6. toukokuuta 2013

Minä olen aina rakastanut sanoja.

Minä ihan varmasti kirjoitin ja julkaisin tekstin eilen, mutta nyt niitä sanoja ei ole sen enempää luonnoksissa kuin julkaistuissakaan. Kummallista. Erittäin kummallista.

Kerrattakoon: Toivo oli käynyt perjantaina teekaupassa. Minä sain tuliaisia.




Tuntui hyvälle.

Olen joskus miettinyt onko Toivolla lainkaan romanttisia tunteita minua kohtaan. Vai olenko vain paras nainen, jonka hän on tavannut. Järkivalinta. (Nämä pohdinnat ovat osa riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunnelukkoani: jos joku valitseekin minut, ei se johdu siitä, että hän pitäisi minua erityisenä, vaan siitä, että hän laskelmoi, että olen ihan jees parempaa odotellessa.)

Sitten Toivo valitsi minulle kaikista mahdollisista juuri tuon pussin. Rakkaani.

Tuo sana korjasi palan siitä mikä minussa on rikki. Sain ilmastointiteippiä sielulleni. (Kiitos kultaseni, kiitos.)

8 kommenttia:

  1. Eilinen postaus näkyy kyllä minulla Google readerissa...

    Ymmärrän ajatteluasi, mutta kuitenkin: mikä ero on asioilla 'paras nainen, jonka hän on tavannut' ja 'romanttisia tunteita tuota naista kohtaan'? Miksi paras nainen ikinä on 'vain'? Tulkitsen Toivoa (näiden kirjoitusten ja oman pääni perusteella) siten, että hänelle tuo 'paras nainen ikinä' on mitä romanttisin ilmaus. Saattaisi olla hämmästynyt, jos tietäisi ettet pidä sitä romanttisen tunteen ilmaisuna. Ehkä.

    Ymmärrän myös romanttisten sanojen ('minun itseni sellaisiksi tulkitsemien') kaipauksen. Toisaalta olen oppinut, että on välttämätöntä myös ymmärtää se, mikä on toisen osapuolen tapa ilmaista romanttisia tunteitaan. Ja hyväksyä se, että koskaan ei ehkä ihan samanlaisiksi tulla.

    Åboriginal

    VastaaPoista
  2. Google readeri on syönyt eilisen postaukseni?

    Jos odottaa, että toinen osaa lukea ajatukset ja sanoa kaiken juuri niillä fantasioiduilla sanoilla ja juuri niillä odotetuilla teoilla, tulee varmasti pettymään. Mielestäni toimivassa parisuhteessa on ilmaistava omia tarpeitaan (kertoa minkälaiset sanat ja teot ovat itselle tärkeitä), huomioitava toiselle luontaiset sanat ja teot (jos niitä ei arvosta eikä huomaa, toinen turhautuu), ilmaistava tunteitaan itselleen luontaisilla tavoilla ja kuunneltava toisen tarpeita ja toiveita (sen sijaan että ottaa minä en ainakaan -asenteen).

    Minulla on omat haaveeni ja ajatukseni romanttisista teoista, mutta kuvittelen osaavani arvostaa toisenlaisiakin asioita. Tiedän myös kuinka pelottavaakin voi olla yrittää ilmaista tunteitaan omalla tavallaan (toissa talvena neuloin Toivolle pipon. Minua jännitti antaa se, sillä siinä oli minun sydämeni mukana ja pelkäsin, ettei hän välittäisi siitä yhtään. Se että hän on käyttänyt pipoa mielellään, on tuntunut hyvälle.).

    Paras nainen ikinä on iso asia. Ei se oikeasti ole 'vain'. Mutta minulle siihen kiteytyvät syksyisen eromme taustat.

    Kerran, aika kauan sitten, Toivo sanoi, ettei ole mitenkään erityisen ihastunut minuun. Siitä lauseesta tuli minun totuuteni ja sen totuuden kautta tulkitsin kaiken muun (miksi en lähtenyt heti, jos en uskonut Toivon olevan minusta oikeasti kiinnostunut? Koska uskoin, että niin sen kuuluukin olla: eihän kukaan minuun ihastuisi (fine, tiedän monta miestä, jotka ovat ihastuneet, mutta heitä ei tietenkään lasketa)). Kun Toivo myöhemmin sanoi minun olevan paras nainen, jonka hän on koskaan tavannut, minä lähinnä hämmennyin: kuinka nainen, johon ei ole erityisen ihastunut, voi olla paras nainen ikinä?

    Erinäisten vaiheiden jälkeen erosimme. Sitten puhuimme. Väärinkäsitykset alkoivat avautua. Palasimme yhteen ja puhuimme lisää.

    "Kuinka voin osoittaa, että haluan olla kanssasi?" kysyi Toivo ja minä päätin yrittää uskoa, että hän haluaa olla kanssani muistakin kuin järkisyistä. Tuntuu hyvälle, että uskoani vahvistetaan myös sellaisilla tavoilla, joista olen haaveillut. Esimerkiksi sillä, että rooibospussissa lukee Rakkaani. :)

    VastaaPoista
  3. Järkeviä sanoja tunteista. Puhuminen on niin helppo tapa välttää isojakin murheita. Harmi vaan, että tässä maassa vaikeneminen on perinteisesti ollut arvostettavampaa. Mutta ehkä maailma muuttuu, täälläkin.

    Ehkä googlen readeri söi sen, onneksi koko härpätin lopetetaan kesällä...

    Å

    VastaaPoista
  4. Maailma muuttuu, toivottavasti parempaan suuntaan :)

    Pitää vielä lisätä tämä runonpätkä, koska tämä kertoo hienosti siitä kuinka eri tavalla asiat on mahdollista nähdä:

    Once I knew a man who gave his wife
    two skunks for a valentine.
    He couldn't understand why she was crying.
    "I thought they had such beautiful eyes."
    And he was serious. He was a serious man
    who lived in a serious way. Nothing was ugly
    just because the world said so. He really
    liked those skunks. So, he re-invented them
    as valentines and they became beautiful.
    At least, to him. And the poems that had been hiding
    in the eyes of skunks for centuries
    crawled out and curled up at his feet.

    Naomi Shihab Nye

    VastaaPoista
  5. Kiitos kun puit ajatukseni sanoiksi. En kirjoita yhtä hyvin kuin sinä, joten taidan näyttää tämän Miehelle Joka Ei Ymmärrä.

    Emmi

    VastaaPoista
  6. Olen iloinen, jos minusta voi olla jotain hyötyä :)

    VastaaPoista
  7. Lasken potentiaaliset kumppanit kolmeen lajiin: rakastuu-, makuu- ja hautuu-tyyppeihin.
    Ai kuinka kauan olin ollut sinkkuna? :blam:
    Haluaako joku muu olla keljuilla? Hyvä, voinkin jatkaa.

    "Rakastuu" on romanttisen utuista. Kiva ensimmäiset kaksi viikkoa, mutta kun arki astuu peliin, ruusunpunaiset lasit eivät ole ainoita jotka menevät roskakoriin.

    "Makuu" on hullun seksikästä. Villeintä apinaseksiä tällä puolen Borneota, mutta heräät keskellä yötä siihen että toinen pitää veistä kurkullasi ja kysyy kuinka paljon rakastat häntä?

    "Hautuu" on kaikkein harvinaisin. Voit tulla hänen ovelleen ja kertoa että sinulla on ruumis autosi takakontissa (tästä pääsemmekin ystäväämme näsäviisastelijaan). Hän vastaa tietävänsä golf-radan, jossa kukaan ei ihmettele yön aikana syntynyttä kumpua.

    Itse arvostan hautuukumppania eniten. Romantiikka on yliarvostettua.

    VastaaPoista
  8. Ah, näen mahdollisuuden analyysiin: hautuu viittaa selvästikin luottamukseen ja kumppanin tarpeiden huomioimiseen. Luottamukseen ja - uskaltaisinko sanoa - rakkauteen perustuva suhde on parempi kuin seksuaaliseen vetoon tai vaaleanpunaiseen ihastukseen perustuva suhde.

    Mutta pelkkä hautuu ei kuitenkaan riitä parisuhteeseen, sillä ilman jonkinlaista romantiikkaa ja fyysistä vetovoimaa kyseessä on ystävyys. Kyllä minä lähtisin mitään kyselemättä hautaamaan parhaan ystäväni takakontin sisältöä, mutten silti voisi olla parisuhteessa hänen kanssaan, koska minulla ei ole mitään mielenkiintoa pussata häntä.

    On myös syytä huomioida, että hautuu-fiilikset kehittyvät ajan myötä. Vaikka mies olisi minkälainen, en koskaan tuntisi hautuuta ensisilmäyksellä.

    Sanoisin, että kun näkee potentiaalisen hautuun, kannattaa panostaa myös romantiikkaan ja kaikkiin muihinkin aspekteihin, jotka erottavat parisuhteen ystävyydestä.

    VastaaPoista