Luin tänään pitkästä aikaa nämä sanat:
"perhaps it's done already, perhaps they have said me already, perhaps they have carried me to the threshold of my story, before the door that opens on my own story, that would surprise me, if it opens, it will be I, it will be the silence where I am, I don't know, I'll never know, in the silence you don't know, you must go on, I can't go on, I'll go on." (Samuel Beckett)
Kun Sankari kuoli, minä löysin Samuel Beckettin. Se oli rakkautta ensi sanoista. En väitä, että olisin ymmärtänyt puoliakaan lukemastani, mutta rakastin jokaista sanaa. Oikeasti.
Ylle kirjoitetun luin niin moneen kertaan, että opin sen ulkoa. Sanat toivot lohtua suruuni. Poljin pyörää ja toistin noita sanoja mielessäni uudestaan ja uudestaan: perhaps it's done already...
Voi minua. Ne olivat raskaita kuukausia.
Mutta minä selvisin. Niistäkin minä selvisin. Hyvä minä.
"perhaps it's done already, perhaps they have said me already, perhaps they have carried me to the threshold of my story, before the door that opens on my own story, that would surprise me, if it opens, it will be I, it will be the silence where I am, I don't know, I'll never know, in the silence you don't know, you must go on, I can't go on, I'll go on." (Samuel Beckett)
Kun Sankari kuoli, minä löysin Samuel Beckettin. Se oli rakkautta ensi sanoista. En väitä, että olisin ymmärtänyt puoliakaan lukemastani, mutta rakastin jokaista sanaa. Oikeasti.
Ylle kirjoitetun luin niin moneen kertaan, että opin sen ulkoa. Sanat toivot lohtua suruuni. Poljin pyörää ja toistin noita sanoja mielessäni uudestaan ja uudestaan: perhaps it's done already...
Voi minua. Ne olivat raskaita kuukausia.
Mutta minä selvisin. Niistäkin minä selvisin. Hyvä minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti