Kymmenen vuotta on pitkä aika (kissa voisi olla nimeltään Urho).

Laskin yöllä matkalaukun eteisen lattialle. Pesin kasvot ja harjasin hampaat. Riisuin vaatteet mytyksi sängyn viereen ja möngin peiton alle, lämpimän miehen viereen.

Tuntui hyvältä tulla kotiin, jossa joku hengittää.

Minusta on nautinnollista olla yksin, mutta en halua olla aina yksin. En usko, että haluaisin enää asua kokonaan yksin. Kai minä otan sitten kissan, kun Poikanen muuttaa pois kotoa, jos kymmenessä vuodessa puitteet eivät muilta osin muutu.