keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kaunis maa.

Ikkunan takana aurinko paistaa puiden välistä. Minun päässäni soi niin kaunis on maa. Tunnen itseni siunatuksi saadessani asua puiden keskellä. Minä pidän puista.

Nyt eletään taas hyviä aikoja (vanhoja hyviä aikoja, kenties). Olen iloinen ja levollinen. Niin tyytyväinen, että kun ohjaaja combatissa kehotti miettimään jotain ärsyttävää asiaa ja purkamaan energian siihen, en minä keksinyt mitään.

Minua ei nyt ärsytä yhtään mikään. Minusta on mukava olla tässä elämässä ja tässä maailmassa.

(Varis tuli syömään lintulaudalta pudonneita siemeniä. Varikset ovat kauniita.)

Olen usein kuullut sanottavan, että pitkässä parisuhteessa voi rakastua puolisoon uudestaan ja uudestaan. Pitää varmasti paikkansa, mutta vielä sitäkin parempaa ja tärkeämpää on rakastua itseensä uudestaan ja uudestaan. (Miksi siitä ei puhuta?)


6 kommenttia:

  1. Miten blogiasi pääsisi lukemaan Blogilistan kautta?

    VastaaPoista
  2. Ei tällä hetkellä mitenkään, koska blogi ei ole listalla. Minäpä mietin, laitanko sen sinne.

    VastaaPoista
  3. Laittaisit :)

    VastaaPoista
  4. Lisäsin listalle. Asiasanana (vai mikä sana se nyt olikaan) elämä.

    VastaaPoista
  5. Tosi kiva. Tämä blogi antaa toisinaan näkökulmia joskus omaankin varsin itseään toistavaan analyysiin.

    VastaaPoista