Analysoin lasta puolelta ja toiselta ystävälleni. Myös taloudelliselta. Mietin olisiko minulla varaa toiseen lapseen (oikeasti varaa. En haluaisi kärvistellä).
- Onhan Toivolla rahaa, kommentoi ystäväni.
Minä aidosti hämmennyin: miten Toivon rahat tähän liittyvät?
Reaktioni myötä tajusin miettiväni pystyisinkö kasvattamaan lapsen yksin. En siksi, ettenkö sinänsä luottaisi Toivoon, vaan siksi, etten pohjimmiltani luota keneenkään. En usko, että ihmiset pysyvät. Syvällä sisimmässäni minä lähden siitä, että minun on pärjättävä yksin. Sen oletuksen varaan minä rakennun.
Se on surullista.
Asialle kannattaisi tehdä jotain, mutta voiko itsensä pakottaa luottamaan ihmisiin yhtään sen enempää kuin itsensä voisi pakottaa uskomaan jumaliin?
[Äiti on kertonut, että minun syntyessäni suositus oli, että vauva ruokitaan neljän tunnin välein. Äiti on kertonut kuinka pahalta tuntui, kun vauva (minä) itki nälkäänsä, mutta maitoa ei saanut antaa.
Olen usein miettinyt (varsinkin Poikasen synnyttyä - Poikanen söi paljon ja usein, ja ajatus siitä, että syöttöjen välillä olisi pitänyt pitää neljän tunnin tauko, oli täysin absurdi) kuinka vakavaa vahinkoa perusturvallisuudelleni tuolloin tehtiin. Ironisintahan tuossa on se, että äiti yritti olla mahdollisimman hyvä äiti ja toimia oikein. Minä vain en ymmärtänyt sitä, mikä neuvolan mukaan oli minun parhaakseni, sillä minulla oli nälkä.]
- Onhan Toivolla rahaa, kommentoi ystäväni.
Minä aidosti hämmennyin: miten Toivon rahat tähän liittyvät?
Reaktioni myötä tajusin miettiväni pystyisinkö kasvattamaan lapsen yksin. En siksi, ettenkö sinänsä luottaisi Toivoon, vaan siksi, etten pohjimmiltani luota keneenkään. En usko, että ihmiset pysyvät. Syvällä sisimmässäni minä lähden siitä, että minun on pärjättävä yksin. Sen oletuksen varaan minä rakennun.
Se on surullista.
Asialle kannattaisi tehdä jotain, mutta voiko itsensä pakottaa luottamaan ihmisiin yhtään sen enempää kuin itsensä voisi pakottaa uskomaan jumaliin?
[Äiti on kertonut, että minun syntyessäni suositus oli, että vauva ruokitaan neljän tunnin välein. Äiti on kertonut kuinka pahalta tuntui, kun vauva (minä) itki nälkäänsä, mutta maitoa ei saanut antaa.
Olen usein miettinyt (varsinkin Poikasen synnyttyä - Poikanen söi paljon ja usein, ja ajatus siitä, että syöttöjen välillä olisi pitänyt pitää neljän tunnin tauko, oli täysin absurdi) kuinka vakavaa vahinkoa perusturvallisuudelleni tuolloin tehtiin. Ironisintahan tuossa on se, että äiti yritti olla mahdollisimman hyvä äiti ja toimia oikein. Minä vain en ymmärtänyt sitä, mikä neuvolan mukaan oli minun parhaakseni, sillä minulla oli nälkä.]
Sinä voit ymmärtää äitiäsi - hän teki parhaansa; sen mukaan niin kuin hänelle oli kerrottu. Nyt voit itse hoivata sitä pientä tyttöä itsessäsi, joka jäi silloin paitsi.
VastaaPoistaOlen valtavan vaikuttunut Miina Savolaisen voimauttava valokuva -menetelmästä. Televisiosta tulee sarja, jossa perheenjäsenet kuvaavat toisiaan ja oppivat näkemään toisensa uusin silmin ja koko perheen dynamiikka muuttuu. Vuosikymmentenkin takaisia haavoja paranee.
Tuli vaan mieleen, että tuo sarja saattaisi olla hyvä katsottava sinulle. Se on nähtävissä Yle Areenalla.
Kyllä minä ymmärrän. Tiedän, että äiti on aina yrittänyt parhaansa ja halunnut minulle ja sisaruksilleni hyvää. Ei hän ole ollut välinpitämätön, vain oman kasvatuksensa ja omien tunnelukkojensa vanki.
VastaaPoistaEn halua syyttää äitiä enkä olla katkera, vaikka näenkin syy-seuraussuhteita haasteideni ja kasvatukseni välillä.
Pitääpä tutustua tuohon sarjaan. Kiitos vinkistä.