perjantai 14. helmikuuta 2014

Pyrstöään syövä lintu.

Taas uusi näkökulma lisääntymiseen:

haluaisinko toisen lapsen siksi, että se Rara, joka oli olemassa niin kauan sitten, ettei hän ollut lainkaan minä, olisi halunnut kaksi tai kolmekin lasta? Toteuttaisinko minä jonkun toisen ihmisen haavetta, jos vielä lisääntyisin?

Minä haluan elää omaa elämääni. En kenenkään muun. En edes jonkun, joka joskus olin.

Mistä tullaan taas siihen, etten ole lainkaan varma osaanko valita itselleni parhaan mahdollisen tulevaisuuden. (Epäilen, että en.)

*

Luin jo sen Gavaldan. Kirja oli kiva, mutta liian lyhyt.

3 kommenttia:

  1. Ei ole olemassa yhtä parasta mahdollista tulevaisuutta. On monta tapaa miten elämä voi polveilla ja muotoutua oikein hyväksi. Tärkeää sen mahdollistamiseksi on luopua liiasta analysoimisesta ja keskittyä nauttimaan elämästä!

    VastaaPoista
  2. En saanut luettua uusinta Gavaldaa loppuun. Oliko se sitten pelkästään se puhekieli vai mistä mahtoi olla kyse.

    VastaaPoista
  3. Entäs jos nauttii analysoimisesta? ;)

    Tiedän, ettei ole yhtä oikeaa elämää - nykyinen elämäni on todiste siitä. En olisi koskaan osannut kuvitella itselleni tällaista, näin hyvää elämää. Silti (tai ehkä juuri siksi?) välillä pelkään, että valitsen väärin ja kaikki menee (taas) pieleen. :)

    Minua puhekieli ei Gavaldassa häirinnyt, vaikka usein häiriinnyn aika pienestä, enkä pääsääntöisesti kykene lukemaan murteella kirjoitettua kaunokirjallisuutta.

    VastaaPoista