maanantai 7. lokakuuta 2013

Olen taas vähän ajatellut.

On asioita, jotka ovat vaikuttaneet minuun, mutta joihin minä en ole voinut vaikuttaa (esimerkiksi Sankarin kuolema).

En voi muutta ihmisiä ympärilläni, en pysty tekemään heistä parempia enkä huonompia.

Johtopäätös: en pysty hallitsemaan maailmaa enkä muita ihmisiä.

Minulla on kuitenkin valta ja vapaus valita minkälaista elämää elän, minkälainen ihminen haluan olla ja minkälaiseksi tulla. Se että istun juuri nyt juuri tässä on oma valintani.

Minä voisin irtisanoutua töistä, hylätä lapseni, jättää Toivon ja lähteä kiertämään maailmaa (en tee sitä, koska olen minä).

Minusta tuntuu, että olen todistanut sekä itselleni että maailmalle, että olen täysin kykenevä pärjäämään yksin ja huolehtimaan sekä itsestäni että lapsestani ilman apua.

Minusta tuntuu, ettei minun ole pakko pärjätä yksin. (Se ei ole välttämätöntä. Se on valinta.)

En jaksa enää todistaa mitään, kenellekään. Minä haluan rakastaa ja olla rakastettu.   

Minä voin valita, jos uskallan. 

2 kommenttia:

  1. Valitsematta jättäminen on myös valinta. Huono sellainen.

    VastaaPoista
  2. Totta. Voi valita, ettei halua muuttaa mitään, mutta sekin valinta pitää tehdä tietoisesti.

    VastaaPoista