Tuossa sohvalla nukkuu minun kultani.
Eilen hän osti minulle ruusuja. Hieman epäromanttisesti ("Tossahan on kukkia. Mitä? Kaks ja puol euroa, vain! Minkä värisiä sä haluat? Mä ostan sulle."), mutta silti. Vaihtoi autooni lampun, ja olohuoneeseen myös. Ihana mies.
- Miltä tämä meidän suhde sinusta nyt tuntuu? minä kysyin illalla.
- Ihan hyvältä, hän sanoi varovasti. Entäs sinusta?
- Ihan hyvältä, minä vastasin, vaikkei ihan oikeasti kuulunut siihen lauseeseen.
- Onko sulla nyt mitään hampaankolossa tai harmittaako joku? kysyin.
- No, hän aloitti ja minä ehdin jo ajatella että...
- Harmittaa se vähän, ettei me nyt nähdä kuin viikonloppuisin, hän jatkoi.
Minä hymyilin.
Eilen hän osti minulle ruusuja. Hieman epäromanttisesti ("Tossahan on kukkia. Mitä? Kaks ja puol euroa, vain! Minkä värisiä sä haluat? Mä ostan sulle."), mutta silti. Vaihtoi autooni lampun, ja olohuoneeseen myös. Ihana mies.
- Miltä tämä meidän suhde sinusta nyt tuntuu? minä kysyin illalla.
- Ihan hyvältä, hän sanoi varovasti. Entäs sinusta?
- Ihan hyvältä, minä vastasin, vaikkei ihan oikeasti kuulunut siihen lauseeseen.
- Onko sulla nyt mitään hampaankolossa tai harmittaako joku? kysyin.
- No, hän aloitti ja minä ehdin jo ajatella että...
- Harmittaa se vähän, ettei me nyt nähdä kuin viikonloppuisin, hän jatkoi.
Minä hymyilin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti