Yksi syy siihen miksi pidän matkustamisesta niin paljon, on kotiinpaluu. Kotioven avaaminen ja laukun pudottaminen eteisen lattialle tuntuu (lähes) poikkeuksetta hyvältä: taas palaan monta kokemusta rikkaampana, hengissä ja elävänä tukikohtaani, turvapaikkaani, omaan ihanaan arkeeni.
Eilen palasin taas kerran. Monta kokemusta rikkaampana. Hengissä ja elävänä.
Ennen paluutani matkustin 800 kilometriä intialaisissa junissa. Näin lehmiä, sikoja, norsuja ja kameleita. Apinat söivät pähkinöitä kädestäni, oravat keksinmuruja. Minä söin todella hyvää ruokaa. En saanut ruokamyrkytystä. Minua tuijotettiin enemmän kuin missään muualla aikaisemmin (ja paikalliset turistit pienemmistä kylistä halusivat valokuvaan kanssani. Suostuin aina kiltisti.). Ihailin värejä. Olin auringon noustessa Taj Mahalilla. Tunsin surua nähdessäni kerjääviä lapsia. Väsyin tinkimiseen, suutuin taksikuskille. Yritin sanoa hindiksi kiitos (dhanyavad). Ikävöin Toivoa. Teetin itselleni vihreän silkkimekon. Ostin teetä.
Välillä väsytti, mutta reissu oli hyvä. Kaikkein parhainta oli kuitenkin (taas kerran) palata kotiin. Sain halata poikaa ja nukahtaa Toivon viereen.
Eilen palasin taas kerran. Monta kokemusta rikkaampana. Hengissä ja elävänä.
Ennen paluutani matkustin 800 kilometriä intialaisissa junissa. Näin lehmiä, sikoja, norsuja ja kameleita. Apinat söivät pähkinöitä kädestäni, oravat keksinmuruja. Minä söin todella hyvää ruokaa. En saanut ruokamyrkytystä. Minua tuijotettiin enemmän kuin missään muualla aikaisemmin (ja paikalliset turistit pienemmistä kylistä halusivat valokuvaan kanssani. Suostuin aina kiltisti.). Ihailin värejä. Olin auringon noustessa Taj Mahalilla. Tunsin surua nähdessäni kerjääviä lapsia. Väsyin tinkimiseen, suutuin taksikuskille. Yritin sanoa hindiksi kiitos (dhanyavad). Ikävöin Toivoa. Teetin itselleni vihreän silkkimekon. Ostin teetä.
Välillä väsytti, mutta reissu oli hyvä. Kaikkein parhainta oli kuitenkin (taas kerran) palata kotiin. Sain halata poikaa ja nukahtaa Toivon viereen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti