Pakkasin kassahihnan päässä kangaskassiin ruisleipää, herkkusieniä ja pääsiäispupuja. Mietin kuinka suurta on, että voin mennä kauppaan ja ostaa ruokaa. Mennä kauppaan ihan omilla jaloillani ja ostaa ruokaa ihan omilla rahoillani! (Nämä ovat nyt tällaisia kaikki mahdollinen ihastuttaa -päiviä. Otan kyynisen kyllästyneen asenteen kaikkeen joskus toiste.)
Kävin vatsalihastreenissä. Paikalla oli kuusi seitsemän ihmistä. Huvitti: samalla tunnilla oli kuukausi sitten paljon enemmän porukkaa. Vuodenvaihteessa uuden elämän aloittaneet palailevat aina näihin aikoihin takaisin vanhaan elämäänsä ja salilla on taas enemmän tilaa. Seuraava ryntäys on taas syyskuussa.
- Huomenna sitten nähdään, sanoin ja vilkutin webbikameralle. Toivolla on, edelleen, jumalaisen kaunis hymy. Nimimerkillä minä olen tuohon mieheen enemmän lätkässä nyt kuin niihin aikoihin kun suutelimme ensimmäisen kerran.
(17-vuotiaana olin pari kuukautta Sveitsissä ja rakastuin paikalliseen poikaan sellaisella voimalla, jolla vain 17-vuotias voi rakastua. Kun minun piti lähteä kotiin, hän pyyhki kyyneliä silmistään.
Olen joskus miettinyt olisiko suhteemme jatkunut, jos jo silloin olisi ollut yhtä edulliset lennot ja samanlaiset viestintämahdollisuudet kuin nykyään. Kirjoitimme me kirjeitä toisillemme, mutta vaikka kirje ovimatolla oli aina suuri hetki, ei se tietenkään loputtomiin riittänyt.)
Kävin vatsalihastreenissä. Paikalla oli kuusi seitsemän ihmistä. Huvitti: samalla tunnilla oli kuukausi sitten paljon enemmän porukkaa. Vuodenvaihteessa uuden elämän aloittaneet palailevat aina näihin aikoihin takaisin vanhaan elämäänsä ja salilla on taas enemmän tilaa. Seuraava ryntäys on taas syyskuussa.
- Huomenna sitten nähdään, sanoin ja vilkutin webbikameralle. Toivolla on, edelleen, jumalaisen kaunis hymy. Nimimerkillä minä olen tuohon mieheen enemmän lätkässä nyt kuin niihin aikoihin kun suutelimme ensimmäisen kerran.
(17-vuotiaana olin pari kuukautta Sveitsissä ja rakastuin paikalliseen poikaan sellaisella voimalla, jolla vain 17-vuotias voi rakastua. Kun minun piti lähteä kotiin, hän pyyhki kyyneliä silmistään.
Olen joskus miettinyt olisiko suhteemme jatkunut, jos jo silloin olisi ollut yhtä edulliset lennot ja samanlaiset viestintämahdollisuudet kuin nykyään. Kirjoitimme me kirjeitä toisillemme, mutta vaikka kirje ovimatolla oli aina suuri hetki, ei se tietenkään loputtomiin riittänyt.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti