keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Joskus valo häikäisee.

"He put a dark place in me and I can't forgive him for that. But it is part of me now and how can I regret what I am, though it often makes me sad." Valerie Martin

Olen tällä viikolla väsynyt ja tympääntynyt. Minusta tuntuu, etten ole mitään, en kukaan. En ainakaan kukaan, jolla on väliä kenellekään. Minullekaan. Oloni on epäonnistunut. Olen valinnut väärin vähän kaikessa ja päätynyt elämään tällaista elämää, joka ei ole ollenkaan sellainen, millainen sen olisi pitänyt olla. 

Keskellä tuota tunnetta törmäsin tuohon lainaukseen. Pysähdyin:  how can I regret what I am. Kadunko minä?

Ei, en minä kadu enkä kavahda sitä mikä olen. Olen tehnyt valintoja, joita en tällä tiedolla tekisi uudelleen, mutta kaikki valintani olen tehnyt kulloinkin parhaan kykyni mukaan. Olen myös kantanut vastuun valinnoistani, ja itsestäni.

Olen ylpeä itsestäni. Minä olen ihan hyvä tyyppi. Ihan yhtä hyvä kuin kuka tahansa muukin.

(Kyllä tämä taas tästä.) 

2 kommenttia:

  1. Tuohon tunteeseen voin samaistua aika usein. Toisaalta, niistä huonoistakin on silti koitunut paljon hyvää. Olisihan se helppoa tällä elämänkokemuksella neuvoa itseään nuorempana, mutta haluaisinko minä tai haluaisitko sinä kuitenkaan olla ihminen, joka on tehnyt vaan hyviä valintoja ja välttynyt kaikilta elämän karikoilta? Eikös juuri pieni rosoisuus tee meistä kiinnostavia ja aitoja!

    -Riikka

    VastaaPoista
  2. Ei, en minä haluaisi olla ihminen, joka on tehnyt vain hyviä valintoja (tai jättänyt kaikki valinnat tekemättä väärien valintojen pelossa). Eihän sellainen ihminen ymmärtäisi elämän realiteeteista yhtään mitään! Vähemmän fiksut valinnat omassa elämässä auttavat myös ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän 'vääriä' valintojaan. On vaikea olla mustavalkoisen tuomitseva, jos ei itsekään edes kuvittele olevansa täydellinen ja eläneensä täydellisen elämän.

    Hyvä siis näin, ja aina voi pyrkiä parempaan :)

    VastaaPoista