Mies, josta kerran (ehkä toisenkin) olin kiinnostunut, on nykyään suhteessa työkaverinsa kanssa. Tiedän, että he ovat olleet samassa työpaikassa jo silloin, kun molemmat olivat vielä parisuhteissa tahoillansa. Sitä en tiedä onko suhde alkanut, kun molemmat ovat eronneet vai jo aikaisemmin (eikä se minulle kuulukaan).
Mietiskelin pystyisinkö itse olemaan romanttisessa suhteessa työkaverini kanssa. Mikään ei tietenkään ole ehdotonta, mutta vaikealta ajatus tuntuisi. Kerran ihastuin mieheen, jonka tunsin töiden kautta. Työ oli yksi monista syistä miksi hautasin tunteeni hyvään talteen, missä ne vähitellen tukehtuivat omaan mahdottomuuteensa. Hyvä niin.
Entäpä voisinko ryhtyä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon olisin tutustunut hänen ollessaan vielä aiemmassa suhteessa. Varmaankin, ehkä, tilanteesta riippuen.
(Onneksi nämä ovat juuri nyt absurdeja pohdintoja. Olen suhteessa Toivoon, joka ei ole meillä töissä ja joka oli sinkku tutustuessani häneen ja joka tuntuu tällä viikolla olevan vähän ärripurri, mutta jospa se menisi perjantaihin mennessä ohi.)
Mietiskelin pystyisinkö itse olemaan romanttisessa suhteessa työkaverini kanssa. Mikään ei tietenkään ole ehdotonta, mutta vaikealta ajatus tuntuisi. Kerran ihastuin mieheen, jonka tunsin töiden kautta. Työ oli yksi monista syistä miksi hautasin tunteeni hyvään talteen, missä ne vähitellen tukehtuivat omaan mahdottomuuteensa. Hyvä niin.
Entäpä voisinko ryhtyä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa, johon olisin tutustunut hänen ollessaan vielä aiemmassa suhteessa. Varmaankin, ehkä, tilanteesta riippuen.
(Onneksi nämä ovat juuri nyt absurdeja pohdintoja. Olen suhteessa Toivoon, joka ei ole meillä töissä ja joka oli sinkku tutustuessani häneen ja joka tuntuu tällä viikolla olevan vähän ärripurri, mutta jospa se menisi perjantaihin mennessä ohi.)
Sitten kun ihmiset uskaltavat olla toistensa seurassa myös huonotuulisia pelkäämättä suhteen kariutuvan siihen paikkaan, he ovat voiton puolella. :)
VastaaPoistaEn usko, että kukaan erityisemmin toivoo päätyvänsä suhteeseen työkaverinsa tai jonkun varatun kanssa tai ollessaan itse varattu. Asioita kuitenkin tapahtuu toiveista ja periaatteista huolimatta. Jonkin tilaston mukaan aika moni suomalainen löytää puolison työpaikaltaan. Siinä ainakin näkee ihmisestä ihan erilaisia puolia kuin esimerkiksi ravintolassa tai sokkotreffeillä, myös niitä negatiivisia. Toisinaan ne sulattaa, toisinaan taas ei.
Toivon kohdalla on suorastaan toivottavaa, että hän uskaltaa olla pahalla päällä ajattelematta, että tää oli nyt sitten vissiin tässä. Aiheesta keskusteltiin aika paljon kehityskeskustelujen yhteydessä.
VastaaPoistaMoni on varmasti puolisonsa töiden kautta löytänyt, enkä pidä sitä sinänsä pahana asiana ollenkaan. Lähinnä (täysin hypoteettisesti siis) olen miettinyt kuinka suhde työkaveriin vaikuttaisi työn tekemiseen ja työyhteisöön. Ja entäpä jos suhde päättyisi: kuinka se vaikuttaisi työn tekemiseen ja työyhteisöön? Parisuhde voisi hyvinkin toimia, mutta miten töiden kanssa kävisi, se minua mietityttää.
Jos joku on totta, niin se, että asioita tapahtuu eikä elämä aina suju suunnitellusti :).
Hyvä, Toivo. Kehityskeskustelu rakkaussuhteen yhteydessä aiheutti hilpeää naurua minussa. Ja mikä ettei. Kehitys on toivottavaa, kun on parisuhteesta kysymys. :)
VastaaPoistaLuulen, että nuo kaikki epäkohdat työpaikkaromanssien kohdalla ovat sellaisia jarruja, ettei työkaveriin rakastumista välttämättä pidetä lottopottina. Aina on sellainen riski, että työympäristö reagoi muuttuneeseen tilanteeseen kielteisesti, samoin romanssin osapuolet. Tukalinta varmaan voisi olla rakkauden loputtua.
Minä ja eksä teimme jonkin aikaa töitä samassa työpaikassa. Minun työpanokseeni se ei vaikuttanut mitenkään enkä usko sen vaikuttaneen myöskään miehen työpanokseen. Mehän olimme tekemässä siellä töitä eikä kuhertelemassa. Aloitimme samoihin aikoihin siinä paikassa, joten työkaverit suhtautuivat alusta asti meihin avioparina, vähän kuin toistemme satelliitteihin tai jatkokappaleisiin. Jos jollakulla oli asiaa miehelleni, hän saattoi lähettää terveiset minun kauttani. Tosin sanoin, että olsi suotavaa, että kertoisivat asiansa suoraan miehelle. Samaa tapahtui myös toisinpäin.
Selvä se, että henkilökohtaiset välit vaikuttavat. En usko, että olisin suostunut työskentelemään miehen kanssa samassa työpaikassa, mikäli välimme olisivat olleet silloin huonot. Tämä koskee kaikenlaisia ihmissuhteita. En usko, että hakeutuisin työpaikkaan, jossa tietäisin olevan ihminen, jonka kanssa henkilökemiat toimivat huonosti.
Se, että ihmisten kanssa tulee toimeen (töissä ja parisuhteessa) on hurjan tärkeää :)
VastaaPoista