Onnellista joulua, myös sinulle.

On helpompi kirjoittaa surusta kuin onnesta. Helpompi analysoida, miettiä ja pohdiskella kuin kertoa selkeydestä ja seesteydestä.

Tuntuu, että pitäisi kirjoittaa muustakin kuin hyrisevästä hyvästä olosta ja kuplivasta onnesta. Tuntuu vaaralliseltakin myöntää, että kaikki on nyt hyvin. Jokuhan voi huomata, että minulle on epähuomiossa lähetetty liian paljon onnea.

Toisaalta tiedän, ettei tämä ole lopullista. Tämä on vain yksi osa aaltojen jatkumoa. Nyt minulla on hyvä olla, joskus taas huonompi, ja sitten taas hyvä. Minun pitää ja kannattaa nauttia tästä hyvästä nyt kun minulla sitä on.

*

Toivo on ihana. Minä tunnen itseni nyt erityiseksi. Rakastetuksikin.

Sain syntymäpäivälahjaksi kimpun punaisia ruusuja, punaiset lapaset, pullon punaviiniä (kas, tässähän on teemaväri) ja illallisen hyvässä ravintolassa, rakkaassa seurassa.

Huomenna lähdemme viettämään aattoiltaa Toivon perheen kanssa, välipäivinä vierailemme siskoni luona ja uuden vuoden vietämme Toivon ystäväperheen kanssa. Yhteiset suunnitelmat luovat turvallisuuden tuntua.

Toivon, että Toivokin tuntee itsensä erityiseksi ja rakastetuksi. Toivon, että hän tuntee, että olen valinnut hänet ja haluan hänelle hyvää ja kaunista, parasta mahdollista.

Olen niin kiitollinen, että saan kokea tämän.