Minä olen nukkunut yksin kymmenen yötä (eli aivan hirveän pitkän ajan). Toivo on toisella mantereella.
Viime viikosta selvisin vielä suhteellisen kivuttomasti, mutta nyt olen alkanut tuntea oloni puutteelliseksi. Enkä tarkoita seksin puutetta (vaikka sekin on valitettava tosiasia), vaan jotain perustavammanlaatuista puutetta.
Minusta tuntuu kuin olisin vähitellen vajuva ilmapallo.
Koska viihdyn mainiosti ihan itseksenikin, enkä mielestäni ole Toivosta millään tavalla riippuvainen, oli minun hetki pohdittava miksi minusta tuntuu siltä kuin osa minusta olisi repäisty irti.
Mietin voisiko kyse olla siitä, että yhdessä me olemme enemmän kuin osiemme summa (1+1 > 2), ja ollessamme pidempään erillämme alamme menettää yhdessäolon lisäarvoa (se osa, joka on enemmän kuin kaksi häviää jonnekin, koska se ei kuulu kummallekaan).
Tai sitten tämä on yksinkertaisesti se tunne, jota yleisesti kutsutaan ikäväksi.
(Onko ikävä sitten sitä menetettyä lisäarvoa?)
Edelleen tiedostan, että on aivan valtavan iso asia, että elämässäni on ihminen, jonka vieressä saan suhteellisen säännöllisesti nukkua. (Ihminen, joka tuoksuu hyvälle eikä edes kuorsaa.) Määräaikainen, kohdennettu ikävä on etuoikeus.
Viime viikosta selvisin vielä suhteellisen kivuttomasti, mutta nyt olen alkanut tuntea oloni puutteelliseksi. Enkä tarkoita seksin puutetta (vaikka sekin on valitettava tosiasia), vaan jotain perustavammanlaatuista puutetta.
Minusta tuntuu kuin olisin vähitellen vajuva ilmapallo.
Koska viihdyn mainiosti ihan itseksenikin, enkä mielestäni ole Toivosta millään tavalla riippuvainen, oli minun hetki pohdittava miksi minusta tuntuu siltä kuin osa minusta olisi repäisty irti.
Mietin voisiko kyse olla siitä, että yhdessä me olemme enemmän kuin osiemme summa (1+1 > 2), ja ollessamme pidempään erillämme alamme menettää yhdessäolon lisäarvoa (se osa, joka on enemmän kuin kaksi häviää jonnekin, koska se ei kuulu kummallekaan).
Tai sitten tämä on yksinkertaisesti se tunne, jota yleisesti kutsutaan ikäväksi.
(Onko ikävä sitten sitä menetettyä lisäarvoa?)
Edelleen tiedostan, että on aivan valtavan iso asia, että elämässäni on ihminen, jonka vieressä saan suhteellisen säännöllisesti nukkua. (Ihminen, joka tuoksuu hyvälle eikä edes kuorsaa.) Määräaikainen, kohdennettu ikävä on etuoikeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti