Kun puhelu alkaa sanoilla "onko sinulle kukaan ilmoittanut", eivät uutiset koskaan ole hyviä.
- Isi on saanut aivoinfarktin ja on teho-osastolla, sanoi sisko puhelimessa.
Minä olen isin tyttö. Kun minulla on ongelma, minä soitan isälle, ja usein ongelma on sillä ratkaistu. Isä korjaa kaiken, hoitaa Poikasta, järjestää asioita ja vastaa kaikkiin kysymyksiini riippumatta siitä koskevatko ne reiän poraamista seinään vai asunnon ostamista.
Lapsilla on tietyssä iässä taipumus kuvitella, että heidän vanhempansa ovat kaikkivoipia. Lapsi uskoo, että vanhempi voi ratkaista kaikki ongelmat ja että hän pystyy kaikissa tilanteissa takaamaan lapsensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin.
Minä taidan uskoa isäni kaikkivoipaisuuteen vieläkin. Isä on minun vuoreni. Minun turvaverkkoni. Minä en ole koskaan aivan yksin, sillä isä on aina turvannut selustani.
En vielä tiedä kuinka vakava tilanne on. En tiedä ennustetta. Isän pitäisi päästä huomenna tavalliselle osastolle, joten tilanne ei voi olla hirvittävän huono (eihän?). Uskon ja toivon, että isä toipuu täysin.
Silti minua pelottaa. Ukki kuoli samanikäisenä kuin isä on nyt. Enkä minä tiedä kuinka pärjäisin ilman isää. Kuka minusta pitäisi huolta, jos isää ei olisi?
- Isi on saanut aivoinfarktin ja on teho-osastolla, sanoi sisko puhelimessa.
Minä olen isin tyttö. Kun minulla on ongelma, minä soitan isälle, ja usein ongelma on sillä ratkaistu. Isä korjaa kaiken, hoitaa Poikasta, järjestää asioita ja vastaa kaikkiin kysymyksiini riippumatta siitä koskevatko ne reiän poraamista seinään vai asunnon ostamista.
Lapsilla on tietyssä iässä taipumus kuvitella, että heidän vanhempansa ovat kaikkivoipia. Lapsi uskoo, että vanhempi voi ratkaista kaikki ongelmat ja että hän pystyy kaikissa tilanteissa takaamaan lapsensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin.
Minä taidan uskoa isäni kaikkivoipaisuuteen vieläkin. Isä on minun vuoreni. Minun turvaverkkoni. Minä en ole koskaan aivan yksin, sillä isä on aina turvannut selustani.
En vielä tiedä kuinka vakava tilanne on. En tiedä ennustetta. Isän pitäisi päästä huomenna tavalliselle osastolle, joten tilanne ei voi olla hirvittävän huono (eihän?). Uskon ja toivon, että isä toipuu täysin.
Silti minua pelottaa. Ukki kuoli samanikäisenä kuin isä on nyt. Enkä minä tiedä kuinka pärjäisin ilman isää. Kuka minusta pitäisi huolta, jos isää ei olisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti