sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ehkä mustavalkoiset lasit tekisivät elämästä yksinkertaisemman.

Toivo on kavereidensa kanssa laskettelureissulla. Jos Vauva-lehden keskustelupalstaa on uskominen, mies kuin mies hyppää vieraaseen sänkyyn heti kotioven kolahdettua kiinni. Jos ei omasta halusta, niin kavereiden painostuksesta. Poikkeuksena ainoastaan miehet, joiden vaimot ilmoittavat, ettei mies koskaan tekisi niin.

Minä en tiedä mikä on totuus. Uskon ainoastaan siihen, ettei kaikkia ihmisiä missään asiassa voi lokeroida samaan karsinaan.

Enkä minä tiedä mitä Toivo tekee tai on tehnyt. Minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tietää varmuudella onko Toivo kuluneiden viiden vuoden aikana koskettanut muita naisia.

En tiedä sitäkään pitäisikö minun olla varma, ettei Toivo ikinä, koskaan, milloinkaan tekisi mitään. Olisiko uskoni sitä luottamusta, josta parisuhteiden kohdalla aina puhutaan? Vaatiiko toimiva parisuhde sellaista varmuutta?

Vai riittääkö, että uskon miehen palaavan luokseni tälläkin kertaa? Omasta halustaan, ei pakosta. Että uskon, ettei hän satuttaisi minua tahallaan, vaikka tiedän, että ihmiset ovat epätäydellisiä, erehtyväisiä, erilaisia kuin kuvittelivat olevansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti