Mennessäni naimisiin ja saadessani lapsen kuvittelin, että tässä tämä minun polkuni nyt on. Ajattelin eläväni tyypillistä ydinperhe-elämää aikojen loppuun saakka.
Erotessani mielessäni häämötti uusperhe, ehkä sinun, minun ja meidän lapset. Sillä sellaista elämäähän eronneet elävät.
En tiedä miksi en ole kummallakaan noista teistä (kai siksi, että päätin tapani mukaan jossakin kohtaa kokeilla hieman eri reittiä, koska "tuostakin varmaan pääsee").
Hetkittäin kaipaan ydinperhettä. En sitä, joka minulla voisi olla, jos en olisi eronnut (siellä en haluaisi olla), vaan sitä, jossa voisin olla, jos olisin sattunut parikymppisenä tapaamaan hyvän, tasapainoisen miehen.
Toisina hetkinä kaipaan uusperhettäni. Sitä, että kaikki olisi ollut jonkun kanssa helppoa ja mutkatonta, ja Poikasella olisi nyt taaperosisko ja kenties suunnilleen samanikäinen velipuoli.
Ne olisivat voineet olla hyviä elämiä.
Ehkä tämä kuuluu tähän ikään. Ehkä minun kuuluukin miettiä valintojani ja niiden seurauksia ja siinä samalla tunnistaa sulkeutuneiden ovien joukosta ne, jotka ovat vielä avoimia.
Mietin mitä haluan elämältäni. Minne toivon tämän polun johtavan.
Erotessani mielessäni häämötti uusperhe, ehkä sinun, minun ja meidän lapset. Sillä sellaista elämäähän eronneet elävät.
En tiedä miksi en ole kummallakaan noista teistä (kai siksi, että päätin tapani mukaan jossakin kohtaa kokeilla hieman eri reittiä, koska "tuostakin varmaan pääsee").
Hetkittäin kaipaan ydinperhettä. En sitä, joka minulla voisi olla, jos en olisi eronnut (siellä en haluaisi olla), vaan sitä, jossa voisin olla, jos olisin sattunut parikymppisenä tapaamaan hyvän, tasapainoisen miehen.
Toisina hetkinä kaipaan uusperhettäni. Sitä, että kaikki olisi ollut jonkun kanssa helppoa ja mutkatonta, ja Poikasella olisi nyt taaperosisko ja kenties suunnilleen samanikäinen velipuoli.
Ne olisivat voineet olla hyviä elämiä.
Ehkä tämä kuuluu tähän ikään. Ehkä minun kuuluukin miettiä valintojani ja niiden seurauksia ja siinä samalla tunnistaa sulkeutuneiden ovien joukosta ne, jotka ovat vielä avoimia.
Mietin mitä haluan elämältäni. Minne toivon tämän polun johtavan.
- Toivon, että lapsestani kasvaa hyvä ja onnellinen ihminen, joka pystyy elättämään itsensä.
- Toivon, ettei minusta koskaan tule vihaista ja katkeraa.
- Toivon, että elän pitkään, mutta en liian pitkään. Haluaisin pystyä pyöräilemään (kolmipyöräinen käy) vielä kuolinviikollani.
- Voin käyttää aikaa ja energiaa tekemällä jotain hyvää.
- Voisin viettää talvet lämpimämmässä paikassa (helmikuu ei sovi minulle).
- Pääsen käymään kaikissa maailman maissa.
- Saan kirjoitettua jotakin, minkä voi näyttää muillekin.
- Olen joillekin ihmisille merkityksellinen ja rakas.
- Minun ei tarvitse elää köyhyydessä.
- Saan nukkua rakkaan ihmisen vieressä öideni loppuun saakka.
Onpa mukava kuulla sinusta, Rara. Käyn säännöllisesti nurkilla vilkuilemassa. Tekstisi ylevöittävät mieltäni. Tsemppiä talven selätykseen (no keväthän se on jo ensi viikolla) ja toivottavasti et katoa.
VastaaPoistaParhain terveisin,
Eowyn
Chris Guillebeau on käynyt kaikissa maissa. (Aonc-sivusto.) Tekeeköhän se autuaaksi?
VastaaPoistaOho, kommentteja.
VastaaPoistaKiitos Eowyn. Mielen ylevöittyminen saa minut hymyilemään. Talvikin loppui tänä vuonna aivan yllättäen. Hämmästelen edelleen voiko nyt olla jo kevät (yleensä helmikuu kestää puoli vuotta).
En tiedä kuka on Chris Guillebeau, mutta tiedän, että moni on käynyt kaikissa maissa. Paikallislehdessäkin oli hiljattain juttu miehestä, joka oli käynyt kaikissa maailman maissa. En usko, että se tekee ketään autuaaksi, mutta uskon, että ihmisellä on hyvä olla haaveita, ja että niiden tavoitteleminen virkistää mieltä.
Minä saan iloa maiden keräämisestä. Tällä hetkellä pidän todennäköisempänä sitä, etten koskaan tule kaikkiin maihin pääsemään, mutta ei se haittaa. Tärkeämpää on kulkea omaa polkua kuin päästä perille.