Poimiessan ketoneilikan Lohjalla 10.7.1930 Marcus Lindberg tuskin arvasi, että marraskuussa 2014 kukka on pietarilaisen kahvilan seinällä. Minä juon teetä ja mietin mitä mahtoi tapahtua Marcus Lindbergille.
Laskeutuessani maan alle katselen ihmisiä matkalla ylös. Kaikki he ovat koko ajan olemassa - ovat olleet jo vuosia ja tulevat todennäköisesti olemaan, useimmat ainakin, vielä monia vuosia lisää. Meidän elämme kohtaavat kuitenkin vain yhden kerran liukuportaissa kaikkien näiden vuosien aikana.
Mietin kuinka monta sellaista ihmistä, jonka kanssa olisin voinut elää onnellisen elämän, on vuosien aikana mennyt ohitseni. Huomaamatta.
(Minulla on aavistus siitä mitä minun pitää tehdä.)
Laskeutuessani maan alle katselen ihmisiä matkalla ylös. Kaikki he ovat koko ajan olemassa - ovat olleet jo vuosia ja tulevat todennäköisesti olemaan, useimmat ainakin, vielä monia vuosia lisää. Meidän elämme kohtaavat kuitenkin vain yhden kerran liukuportaissa kaikkien näiden vuosien aikana.
Mietin kuinka monta sellaista ihmistä, jonka kanssa olisin voinut elää onnellisen elämän, on vuosien aikana mennyt ohitseni. Huomaamatta.
(Minulla on aavistus siitä mitä minun pitää tehdä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti