En jaksanut odottaa ihan kolmea kuukautta.

Aamulla oli sellainen olo, että olisin pyöräillyt toimiston sijaan Toivon ovikellolle, jos mies olisi yhtään lähempänä.

Tekstiviestit eivät ehkä ole paras mahdollinen tapa keskustella Vakavista Asioista, mutta välineestä viis, jos asia on tärkeä.

- Minä olen miettinyt: voitko sinä rakastaa minua?
- Voin.
- No kiva.
- Onko huolettanut?
- Mietityttänyt on. Kun en minä halua olla suhteessa, jossa minua ei voi rakastaa, vaikka muuten olisikin ihan hyvä olla. Ja olisi minulle tärkeä joskus kuulla, että rakastat minua - eikä tämä siis tarkoita, että pitäisi valehdella, jos ei rakasta. Enkä halua kerjätä enkä painostaa, mutta sitten sitä miettii, että jos minua ei edes voi rakastaa, niin kauanko kannattaa odottaa, että saa turpaansa.

(Siinä se on: kaikki analyysi ja vatvominen neljään riviin tiivistettynä.)

- Viime aikoina olen ajatellut, että minun pitää sanoa selvin päin ääneen, että rakastan sinua, vaan yleensä sitten ei satu sopivaa hetkeä tai alkaa ujostuttaa.

Pöytäkirjataan maanantaina 9.12.2013 klo 9.41: Toivo rakastaa minua.